Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Sat, 01 Apr 2017 13:51:56 +0300 fi Terve Helsinki – aprillipila, joka meni liian pitkälle? http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234738-terve-helsinki-aprillipila-joka-meni-liian-pitkalle <p>Kuluneen viikon aikana kristillisdemokraattien omituinen ehdokaslista on ollut jatkuvasti otsikoissa. Tilanne on ilmeisesti seurausta siitä, että kristillisdemokraatit pyrkivät nähtävästi saamaan täyden, 127 ehdokkaan vaalilistan aikaan hinnalla millä hyvänsä, joten he ottivat 109 oman ehdokkaansa lisäksi listalle 18 Terve Helsinki &ndash;ryhmittymän ehdokasta. Terve Helsinki &ndash;porukka on varsin sekalainen seurakunta, johon mahtuu mukaan niin kansalaispuolueen perustanut, mutta ilmeisesti edelleen keskustapuolueeseen kuuluva Paavo Väyrynen, perussuomalaisista eronnut Harri Lindell, pari eläkkeellä olevaa arkkitehtia ja neljä Suomi Ensin -aktiivia. Suuri kysymys kuuluu, miten moinen porukka mahtuu yhdelle vaalilistalle?</p><p>Kun uutisia lukee tarkemmin, käy ilmi, että ei se oikein mahdukaan. Kokonaiskuvan voi muodostaa lukemalla asianosaisten uutisoituja kommentteja, joista käy ilmi, että sekä kristillisdemokraatit että Terve Helsinki -listalla olevat ovat tilanteeseen tyytymättömiä. Syyt ovat varsin erikoisia, mutta sinänsä järkeenkäypiä. Kristillisdemokraatit luottivat ilmeisesti sokeasti Väyrysen motiiveihin ja/tai arvostelukykyyn, eivätkä selvittäneet itse ehdokkaiden taustoja. He katuivat asiaa jo parin päivän päästä ehdokaslistojen jättämisen deadlinen jälkeen, kun kävi ilmi, että listalla oli varsin erikoista porukkaa, muun muassa henkilö, joka oli kirjoittanut Facebookissa juutalaisten <strong>tekemästä</strong> kansanmurhasta. Kristillisdemokraatit <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005111397.html">irtisanoutuivat kyseisistä lausunnoista julkisesti</a> ja poistivat kyseiset ehdokkaat nettisivuiltaan ehdokkaiden &ldquo;rasististen kommenttien vuoksi&rdquo;, mutta varsinaiselta ehdokaslistalta heitä tietenkään ei voitu enää poistaa. Vähän myöhemmin <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005134045.html">kävi ilmi</a>, että eräs ehdokkaista oli ollut mukana tilanteessa, jossa Rautatientorin mielenosoitukseen osallistunutta turvapaikanhakijaa oli sumutettu kaasulla kasvoihin. Kristillisdemokraattien närkästys on siis varsin ymmärrettävää, koska lienee selvää, ettei kyseisten Terve Helsinki -listan ehdokkaiden toiminta vastaa heidän arvojaan millään tavoin ja heidät huijattiin ottamaan kyseiset ehdokkaat vaalilistalleen.</p><p>Sen sijaan astetta omituisempaa on se, että myös osa Terve Helsinki -listan ehdokkaista on julkisesti ilmaissut närkästystään listaa kohtaan. Listalla mukana olevat eläkkeellä olevat arkkitehdit <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005123071.html">antoivat Helsingin Sanomille 11.3.2017 haastattelun</a>, josta käy ilmi, että he kuvittelivat lähtevänsä mukaan epäpoliittiselle listalle tarkoituksena osallistua kaupunkisuunnittelua koskevaan keskusteluun, mutta yhtäkkiä löysivätkin itsensä KD:n listalta. He eivät mitä ilmeisimmin myöskään tienneet, ketä muita listalla on, ja pöyristyivätkin Suomi Ensin -aktiivien läsnäolosta samalla listalla. Ehdokkaista Tapani Launis nimittää kyseisiä aktiiveita &ldquo;konepistoolijengiksi&rdquo;, mutta Väyrynen kiistää hänen ja toisen haastatellun ehdokkaan, Seppo Honkasen, näkemykset ja esittää, että on väärin syyttää Suomi Ensin -aktiiveita rasisteiksi tai jopa natseiksi. Ulkopuolinen saa asiasta helposti sellaisen kuvan, että arkkitehdit on huijattu mukaan listalle, ellei valehtelemalla listan sisällöstä, niin ainakin jättämällä olennaisia asioita kertomatta, ja samoilla keinoin kristillisdemokraatit on huijattu ottamaan Terve Helsinki -lista osaksi ehdokaslistaansa. Lienee perusteltua todeta, että Terve Helsinki -listan avainhenkilöt Väyrynen ja Lindell onnistuivat trollaamaan kristillisdemokraattien lisäksi myös omalla listallaan olijat, mitä voitaneen pitää jo jonkinlaisena saavutuksena.</p><p>Väyrysen tausta on varmasti kaikille tuttu, sen sijaan Terve Helsinki -listan pormestariehdokkaan ja toisen avainhenkilön Harri Lindellin tausta lienee monelle vieraampi. Hän toimi ensin 1990-luvulla kristillisdemokraateissa ja loikkasi sitten perussuomalaisiin, jossa eteni puolueen varapuheenjohtajaksi ja lehden päätoimittajaksi asti. Tutustuin itse häneen vuoden 2012 kunnallisvaalien jälkeen, kun toimimme Perussuomalaisten Helsingin valtuustoryhmässä. Lindell toimi ryhmän puheenjohtajana kauden alussa, mutta erosi tehtävästä syksyllä 2014 ja <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002767697.html">kertoi julkisuudessa syyksi aikapulan</a>. Tämä tapahtui pian sen jälkeen, kun <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002738931.html">Lindelliä ei olt</a><a href="http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002738931.html">u valittu Jussi Halla-ahon tilalle</a> hyvät kokouspalkkiot takaavalle kaupunginhallituspaikalle Halla-ahon lähdettyä europarlamentaarikoksi Brysseliin. Vaikka Lindellin aika ei riittänyt valtuustoryhmän johtamiseen, hän ei kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi erota huomattavasti enemmän aikaa vieviltä <a href="http://www.harrilindell.ehdolla.fi/3">luottamushenkilöpaikoiltaan </a><a href="http://www.harrilindell.ehdolla.fi/3">Helsingin kaupungin rakennuslautakunnassa, kaupunginhallituksen johtamisen jaostossa tai Uudenmaan maakuntavaltuustossa</a>.</p><p>Viime syksynä Lindell näki ilmeisesti uudestaan tilaisuutensa tulleen, kun kansanedustaja Mika Raatikainen oli eroamassa samaiselta, Lindellin himoitsemalta kaupunginhallituspaikalta. Lindell aloitti mediassa valtuustoryhmään kohdistuneen julkisen lokakampanjan, jossa <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002923082.html">hän esitti ryhmän kantana oman kantansa, että paikalle esitetty Markku Saarikangas ei olisi pätevä kyseiseen tehtävään</a>. Kun asia tuli valtuuston käsittelyyn, esitti ryhmästä aiemmin eronnut René Hursti valtuustossa syystä tai toisesta Lindelliä kyseiselle paikalle. Tämä siitä huolimatta, että jos asia olisi mennyt äänestykseen, äänestys ei olisi tapahtunut Saarikankaan, Lindellin ja Kantolan välillä, vaan valtuutetut olisivat saaneet äänestää ketä tahansa muutakin (siis myös muuhun puolueeseen kuuluvaa) henkilöä. Kun mainitsin asiasta Raatikaiselle, hän veti eronpyyntönsä kaupunginhallituksesta pois.</p><p>Tämän jälkeen Lindell totesi asiasta HS:lle muun muassa &ldquo;<em>So What! Mitä väliä! Mua ei ainakaan kiinnosta yhtään!</em>&rdquo; ja <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002925433.html">esitti väitteitä</a> siitä, että Helsingin perussuomalaiset olisivat revenneet kahteen leiriin. Todellisuudessa leirejä oli kolme: Lindellin yhden hengen leiri, joka halusi kaupunginhallitukseen Harri Lindellin ja jota tuki puolueen ulkopuolelta René Hursti; sittemmin kokoomukseen loikanneen Helena Kantolan yhden hengen leiri, joka halusi kaupunginhallitukseen Helena Kantolan ja jota tuki puolueen ulkopuolelta sitoutumaton valtuutettu Nina Huru, sekä kolmantena leirinä muu valtuustoryhmä, puolueen paikallisyhdistys ja ylipäänsä kaikki muut. Lindell jatkoi lokakampanjaansa useamman lehtijutun verran, <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002927161.html">ylentäen itsensä HS:lle antamassaan haastattelussa &ldquo;pääkonnaksi&rdquo;</a> ja väittäen, että häntä, Kantolaa ja Hurua oltaisiin oltu erottamassa ryhmästä, kun heiltä pyydettiin selvitystä toiminnastaan. Joulukuussa Lindell ilmestyi ryhmäkokoukseen YLE:n kuvaajan kanssa ja <a href="http://yle.fi/uutiset/3-9351948">väitti toimittajalle eroavansa perussuomalaisten valtuustoryhmästä</a>, vaikka ei todellisuudessa näin tehnytkään ennen kuin vasta helmikuun lopulla. Odotellessaan hän ehti <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005092096.html">syyttää puolustusministeri Jussi Niinistöä äänestäjien pettämisestä</a>, <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005089571.html">pitää Jussi Halla-ahoa &ldquo;katastrofina&rdquo; puolueen johdossa</a> ja <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000004875306.html">irtisanoutua julkisesti tämän maahanmuuttokannoista</a>. Lindell sanoi HS:lle, että hänen &ldquo;kristillinen tausta[nsa] on aina sotinut perussuomalaisten kovan oikeistolaista maahanmuuttopolitiikkaa vastaan&rdquo;. Tästä huolimatta hän on nyt itse samalla ehdokaslistalla Suomi Ensin -aktivistien kanssa ja hän istuu edelleen nostamassa kokouspalkkioita luottamushenkilöpaikoilla, joihin hän on päässyt perussuomalaisten mandaatilla.</p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Asterix_ja_riidankylv%C3%A4j%C3%A4">Asterix-sarjakuvassa seikkaili riidankylväjä</a>, joka soluttautui gallialaisten kylään aikeenaan saada heidät murtumaan jatkuvien riitojen seurauksena. Aluksi suunnitelma onnistui, kunnes gallialaiset tajusivat virheensä ja sopivat riitansa. Vastaavalla tavalla Lindellin lähdettyä perussuomalaisten valtuustoryhmästä riitojen määrä on ollut pyöreä nolla, sen sijaan kristillisdemokraattien riveissä riitely on alkanut jo ennen vaaleja. <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005111397.html">KD:n puoluesihteeri on jo tunnistanut sinisilmäisyytensä</a>, mutta koska ehdokasasettelun takaraja meni jo umpeen, virhettä on enää vaikea korjata. Valitettavaa on, että KD ei pääse vaaliliitosta Terve Helsinki -listan kanssa eroon enää millään, eivätkä Terve Helsinki -listalle vastoin parempaa tietoaan joutuneet arkkitehdit Launis ja Honkanen myöskään pääse enää pois listalta. Terve Helsinki -lista on jo Lindellin suulla julkisesti irtisanoutunut yhteistyöstä kristillisdemokraattien kanssa, koska kristillisdemokraateille ei kelvannut se, että Väyrynen ja Lindell laittoivat omat kuvansa vaalijulisteisiin <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005147954.html">neljä kertaa suurempina kuin kaikkien muiden julisteen ehdokkaiden kuvat</a>:</p><p>&ldquo;<em>Me ollaan Paavon kanssa tässä alkuperäisessä isommalla, nyt meidän on laitettu pienellä niin kuin kaikki muutkin meidän ehdokkaat&rdquo;, Lindell paheksui.</em></p><p>&ldquo;<em>Kristillisdemokraattien paikallisyhdistys on tehnyt tämmöisen päätöksen. Ne pelkää meitä niin paljon&rdquo;, Lindell sanoi.</em></p><p>Suuri kysymys kuuluu, miksi Lindellin ja Väyrysen kuvien pitäisi olla paljon isommalla kuin kaikkien muiden. Tyhmempi voisi luulla, että he yrittivät tällä tavoin toimimalla maksimoida oman näkyvyytensä kristillisdemokraattien ja listan kaikkien muiden ehdokkaiden kustannuksella. Samaan aikaan Terve Helsinki -listalla oleva Seppo Honkanen on ilmoittanut julkisesti <a href="http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/502440-kristillisdemokraattien-ja-vayrysen-liikkeen-valit-rakoilevat-sopimusta-on-rikottu">olevansa porukan vaalimainoksissa mukana vastoin tahtoaan</a> ja <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/217551-nyt-meni-hermo-paavo-vayrysen-leirissa-irtisanoudun-taten-terve-helsinki-liikkeesta">irtisanoutuvansa liikkeestä Väyry</a><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/217551-nyt-meni-hermo-paavo-vayrysen-leirissa-irtisanoudun-taten-terve-helsinki-liikkeesta">sen alettua &ldquo;ratsastaa rasismilla&rdquo; otettuaan listoilleen myös &ldquo;yhden antisemitistin&rdquo; ja kolme &ldquo;kevytnatsia&rdquo;</a>. Äänestäjien kuluttajansuojan kannalta on kyseenalaista, mihin heidän äänensä todellisuudessa kyseistä listaa äänestämällä menisi, kun Lindellin <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005147954.html">HS:lle antaman haastattelun</a> mukaan</p><p>&ldquo;&ndash; <em>me ollaan sovittu ryhmäyhteistyöstä, se kumotaan. Me ollaan sovittu paikkajaosta, se kumotaan!&rdquo;</em></p><p>Surullisin tilanne on tietenkin kristillisdemokraattien rivijäsenten ja pitkän linjan valtuutettujen Mika Ebelingin ja Sari Mäkimattilan kannalta. Väyrysen ja Lindellin porukka on vienyt koko listalta uskottavuuden ja vaikka listalta joku pääsisikin läpi, se saattaa hyvin olla heidän sijastaan Lindell tai todennäköisemmin Väyrynen. Puolueen kannalta en osaa olla surullinen, koska heidän olisi pitänyt tuntea ainakin Väyrynen ja tietää, millaisen riskin ottivat hyväksymällä Väyrysen ja Lindellin mukaan listalleen. Tältä osin vanha sanonta siitä, millainen loppu ahneella on, pitää varsin hyvin paikkansa. Tilanteen ainoat voittajat ovat Väyrynen ja Lindell, jotka ovat saaneet itselleen paljon ilmaista julkisuutta sekä päässeet samalla aiheuttamaan entisille puolueilleen paljon negatiivista julkisuutta. Nähtäväksi jää, ovatko äänestäjät riittävän valveutuneita ollakseen äänestämättä heitä ainoastaan siksi, että heidän nimensä ovat olleet edellä kuvattujen sekoilujen vuoksi jatkuvasti julkisuudessa ja jääneet siksi mieleen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuluneen viikon aikana kristillisdemokraattien omituinen ehdokaslista on ollut jatkuvasti otsikoissa. Tilanne on ilmeisesti seurausta siitä, että kristillisdemokraatit pyrkivät nähtävästi saamaan täyden, 127 ehdokkaan vaalilistan aikaan hinnalla millä hyvänsä, joten he ottivat 109 oman ehdokkaansa lisäksi listalle 18 Terve Helsinki –ryhmittymän ehdokasta. Terve Helsinki –porukka on varsin sekalainen seurakunta, johon mahtuu mukaan niin kansalaispuolueen perustanut, mutta ilmeisesti edelleen keskustapuolueeseen kuuluva Paavo Väyrynen, perussuomalaisista eronnut Harri Lindell, pari eläkkeellä olevaa arkkitehtia ja neljä Suomi Ensin -aktiivia. Suuri kysymys kuuluu, miten moinen porukka mahtuu yhdelle vaalilistalle?

Kun uutisia lukee tarkemmin, käy ilmi, että ei se oikein mahdukaan. Kokonaiskuvan voi muodostaa lukemalla asianosaisten uutisoituja kommentteja, joista käy ilmi, että sekä kristillisdemokraatit että Terve Helsinki -listalla olevat ovat tilanteeseen tyytymättömiä. Syyt ovat varsin erikoisia, mutta sinänsä järkeenkäypiä. Kristillisdemokraatit luottivat ilmeisesti sokeasti Väyrysen motiiveihin ja/tai arvostelukykyyn, eivätkä selvittäneet itse ehdokkaiden taustoja. He katuivat asiaa jo parin päivän päästä ehdokaslistojen jättämisen deadlinen jälkeen, kun kävi ilmi, että listalla oli varsin erikoista porukkaa, muun muassa henkilö, joka oli kirjoittanut Facebookissa juutalaisten tekemästä kansanmurhasta. Kristillisdemokraatit irtisanoutuivat kyseisistä lausunnoista julkisesti ja poistivat kyseiset ehdokkaat nettisivuiltaan ehdokkaiden “rasististen kommenttien vuoksi”, mutta varsinaiselta ehdokaslistalta heitä tietenkään ei voitu enää poistaa. Vähän myöhemmin kävi ilmi, että eräs ehdokkaista oli ollut mukana tilanteessa, jossa Rautatientorin mielenosoitukseen osallistunutta turvapaikanhakijaa oli sumutettu kaasulla kasvoihin. Kristillisdemokraattien närkästys on siis varsin ymmärrettävää, koska lienee selvää, ettei kyseisten Terve Helsinki -listan ehdokkaiden toiminta vastaa heidän arvojaan millään tavoin ja heidät huijattiin ottamaan kyseiset ehdokkaat vaalilistalleen.

Sen sijaan astetta omituisempaa on se, että myös osa Terve Helsinki -listan ehdokkaista on julkisesti ilmaissut närkästystään listaa kohtaan. Listalla mukana olevat eläkkeellä olevat arkkitehdit antoivat Helsingin Sanomille 11.3.2017 haastattelun, josta käy ilmi, että he kuvittelivat lähtevänsä mukaan epäpoliittiselle listalle tarkoituksena osallistua kaupunkisuunnittelua koskevaan keskusteluun, mutta yhtäkkiä löysivätkin itsensä KD:n listalta. He eivät mitä ilmeisimmin myöskään tienneet, ketä muita listalla on, ja pöyristyivätkin Suomi Ensin -aktiivien läsnäolosta samalla listalla. Ehdokkaista Tapani Launis nimittää kyseisiä aktiiveita “konepistoolijengiksi”, mutta Väyrynen kiistää hänen ja toisen haastatellun ehdokkaan, Seppo Honkasen, näkemykset ja esittää, että on väärin syyttää Suomi Ensin -aktiiveita rasisteiksi tai jopa natseiksi. Ulkopuolinen saa asiasta helposti sellaisen kuvan, että arkkitehdit on huijattu mukaan listalle, ellei valehtelemalla listan sisällöstä, niin ainakin jättämällä olennaisia asioita kertomatta, ja samoilla keinoin kristillisdemokraatit on huijattu ottamaan Terve Helsinki -lista osaksi ehdokaslistaansa. Lienee perusteltua todeta, että Terve Helsinki -listan avainhenkilöt Väyrynen ja Lindell onnistuivat trollaamaan kristillisdemokraattien lisäksi myös omalla listallaan olijat, mitä voitaneen pitää jo jonkinlaisena saavutuksena.

Väyrysen tausta on varmasti kaikille tuttu, sen sijaan Terve Helsinki -listan pormestariehdokkaan ja toisen avainhenkilön Harri Lindellin tausta lienee monelle vieraampi. Hän toimi ensin 1990-luvulla kristillisdemokraateissa ja loikkasi sitten perussuomalaisiin, jossa eteni puolueen varapuheenjohtajaksi ja lehden päätoimittajaksi asti. Tutustuin itse häneen vuoden 2012 kunnallisvaalien jälkeen, kun toimimme Perussuomalaisten Helsingin valtuustoryhmässä. Lindell toimi ryhmän puheenjohtajana kauden alussa, mutta erosi tehtävästä syksyllä 2014 ja kertoi julkisuudessa syyksi aikapulan. Tämä tapahtui pian sen jälkeen, kun Lindelliä ei oltu valittu Jussi Halla-ahon tilalle hyvät kokouspalkkiot takaavalle kaupunginhallituspaikalle Halla-ahon lähdettyä europarlamentaarikoksi Brysseliin. Vaikka Lindellin aika ei riittänyt valtuustoryhmän johtamiseen, hän ei kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi erota huomattavasti enemmän aikaa vieviltä luottamushenkilöpaikoiltaan Helsingin kaupungin rakennuslautakunnassa, kaupunginhallituksen johtamisen jaostossa tai Uudenmaan maakuntavaltuustossa.

Viime syksynä Lindell näki ilmeisesti uudestaan tilaisuutensa tulleen, kun kansanedustaja Mika Raatikainen oli eroamassa samaiselta, Lindellin himoitsemalta kaupunginhallituspaikalta. Lindell aloitti mediassa valtuustoryhmään kohdistuneen julkisen lokakampanjan, jossa hän esitti ryhmän kantana oman kantansa, että paikalle esitetty Markku Saarikangas ei olisi pätevä kyseiseen tehtävään. Kun asia tuli valtuuston käsittelyyn, esitti ryhmästä aiemmin eronnut René Hursti valtuustossa syystä tai toisesta Lindelliä kyseiselle paikalle. Tämä siitä huolimatta, että jos asia olisi mennyt äänestykseen, äänestys ei olisi tapahtunut Saarikankaan, Lindellin ja Kantolan välillä, vaan valtuutetut olisivat saaneet äänestää ketä tahansa muutakin (siis myös muuhun puolueeseen kuuluvaa) henkilöä. Kun mainitsin asiasta Raatikaiselle, hän veti eronpyyntönsä kaupunginhallituksesta pois.

Tämän jälkeen Lindell totesi asiasta HS:lle muun muassa “So What! Mitä väliä! Mua ei ainakaan kiinnosta yhtään!” ja esitti väitteitä siitä, että Helsingin perussuomalaiset olisivat revenneet kahteen leiriin. Todellisuudessa leirejä oli kolme: Lindellin yhden hengen leiri, joka halusi kaupunginhallitukseen Harri Lindellin ja jota tuki puolueen ulkopuolelta René Hursti; sittemmin kokoomukseen loikanneen Helena Kantolan yhden hengen leiri, joka halusi kaupunginhallitukseen Helena Kantolan ja jota tuki puolueen ulkopuolelta sitoutumaton valtuutettu Nina Huru, sekä kolmantena leirinä muu valtuustoryhmä, puolueen paikallisyhdistys ja ylipäänsä kaikki muut. Lindell jatkoi lokakampanjaansa useamman lehtijutun verran, ylentäen itsensä HS:lle antamassaan haastattelussa “pääkonnaksi” ja väittäen, että häntä, Kantolaa ja Hurua oltaisiin oltu erottamassa ryhmästä, kun heiltä pyydettiin selvitystä toiminnastaan. Joulukuussa Lindell ilmestyi ryhmäkokoukseen YLE:n kuvaajan kanssa ja väitti toimittajalle eroavansa perussuomalaisten valtuustoryhmästä, vaikka ei todellisuudessa näin tehnytkään ennen kuin vasta helmikuun lopulla. Odotellessaan hän ehti syyttää puolustusministeri Jussi Niinistöä äänestäjien pettämisestä, pitää Jussi Halla-ahoa “katastrofina” puolueen johdossa ja irtisanoutua julkisesti tämän maahanmuuttokannoista. Lindell sanoi HS:lle, että hänen “kristillinen tausta[nsa] on aina sotinut perussuomalaisten kovan oikeistolaista maahanmuuttopolitiikkaa vastaan”. Tästä huolimatta hän on nyt itse samalla ehdokaslistalla Suomi Ensin -aktivistien kanssa ja hän istuu edelleen nostamassa kokouspalkkioita luottamushenkilöpaikoilla, joihin hän on päässyt perussuomalaisten mandaatilla.

Asterix-sarjakuvassa seikkaili riidankylväjä, joka soluttautui gallialaisten kylään aikeenaan saada heidät murtumaan jatkuvien riitojen seurauksena. Aluksi suunnitelma onnistui, kunnes gallialaiset tajusivat virheensä ja sopivat riitansa. Vastaavalla tavalla Lindellin lähdettyä perussuomalaisten valtuustoryhmästä riitojen määrä on ollut pyöreä nolla, sen sijaan kristillisdemokraattien riveissä riitely on alkanut jo ennen vaaleja. KD:n puoluesihteeri on jo tunnistanut sinisilmäisyytensä, mutta koska ehdokasasettelun takaraja meni jo umpeen, virhettä on enää vaikea korjata. Valitettavaa on, että KD ei pääse vaaliliitosta Terve Helsinki -listan kanssa eroon enää millään, eivätkä Terve Helsinki -listalle vastoin parempaa tietoaan joutuneet arkkitehdit Launis ja Honkanen myöskään pääse enää pois listalta. Terve Helsinki -lista on jo Lindellin suulla julkisesti irtisanoutunut yhteistyöstä kristillisdemokraattien kanssa, koska kristillisdemokraateille ei kelvannut se, että Väyrynen ja Lindell laittoivat omat kuvansa vaalijulisteisiin neljä kertaa suurempina kuin kaikkien muiden julisteen ehdokkaiden kuvat:

Me ollaan Paavon kanssa tässä alkuperäisessä isommalla, nyt meidän on laitettu pienellä niin kuin kaikki muutkin meidän ehdokkaat”, Lindell paheksui.

Kristillisdemokraattien paikallisyhdistys on tehnyt tämmöisen päätöksen. Ne pelkää meitä niin paljon”, Lindell sanoi.

Suuri kysymys kuuluu, miksi Lindellin ja Väyrysen kuvien pitäisi olla paljon isommalla kuin kaikkien muiden. Tyhmempi voisi luulla, että he yrittivät tällä tavoin toimimalla maksimoida oman näkyvyytensä kristillisdemokraattien ja listan kaikkien muiden ehdokkaiden kustannuksella. Samaan aikaan Terve Helsinki -listalla oleva Seppo Honkanen on ilmoittanut julkisesti olevansa porukan vaalimainoksissa mukana vastoin tahtoaan ja irtisanoutuvansa liikkeestä Väyrysen alettua “ratsastaa rasismilla” otettuaan listoilleen myös “yhden antisemitistin” ja kolme “kevytnatsia”. Äänestäjien kuluttajansuojan kannalta on kyseenalaista, mihin heidän äänensä todellisuudessa kyseistä listaa äänestämällä menisi, kun Lindellin HS:lle antaman haastattelun mukaan

“– me ollaan sovittu ryhmäyhteistyöstä, se kumotaan. Me ollaan sovittu paikkajaosta, se kumotaan!”

Surullisin tilanne on tietenkin kristillisdemokraattien rivijäsenten ja pitkän linjan valtuutettujen Mika Ebelingin ja Sari Mäkimattilan kannalta. Väyrysen ja Lindellin porukka on vienyt koko listalta uskottavuuden ja vaikka listalta joku pääsisikin läpi, se saattaa hyvin olla heidän sijastaan Lindell tai todennäköisemmin Väyrynen. Puolueen kannalta en osaa olla surullinen, koska heidän olisi pitänyt tuntea ainakin Väyrynen ja tietää, millaisen riskin ottivat hyväksymällä Väyrysen ja Lindellin mukaan listalleen. Tältä osin vanha sanonta siitä, millainen loppu ahneella on, pitää varsin hyvin paikkansa. Tilanteen ainoat voittajat ovat Väyrynen ja Lindell, jotka ovat saaneet itselleen paljon ilmaista julkisuutta sekä päässeet samalla aiheuttamaan entisille puolueilleen paljon negatiivista julkisuutta. Nähtäväksi jää, ovatko äänestäjät riittävän valveutuneita ollakseen äänestämättä heitä ainoastaan siksi, että heidän nimensä ovat olleet edellä kuvattujen sekoilujen vuoksi jatkuvasti julkisuudessa ja jääneet siksi mieleen.

]]>
2 http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234738-terve-helsinki-aprillipila-joka-meni-liian-pitkalle#comments #kuntavaalit2017 Harri Lindell Helsinki Paavo Väyrynen Terve Helsinki Sat, 01 Apr 2017 10:51:56 +0000 Nuutti Hyttinen http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234738-terve-helsinki-aprillipila-joka-meni-liian-pitkalle
Kapina vaakaa vai tervettä järkeä ja kansanterveyttä vastaan, verorahoilla? http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229301-kapina-vaakaa-vai-tervetta-jarkea-ja-kansanterveytta-vastaan-verorahoilla <p>En ollut uskoa silmiäni, kun ystäväni linkitti minulle <a href="http://m.iltalehti.fi/pinnalla/201701092200051234_iq.shtml">Iltalehden uutisen</a> <a href="http://yle.fi/aihe/vaakakapina">Vaakakapina-kampanjasta</a>, jonka keskeinen sisältö on, että kampanjan vetäjä haluaa ihmisten lopettavan laihduttamisen. Kaikkein uskomattominta oli, kun havaitsin, että kampanjan vetäjä on Yleisradion toimittaja, eikä kyseessä ole hänen vapaa-ajanprojektinsa:</p><p>&ldquo;<em>Vaakakapina on Yleisradion verkkovetoinen hanke, jolla halutaan saada ihmiset lopettamaan laihduttaminen ja pyrkimään kohti hyvinvointia.&rdquo;</em></p><p>Kyseessä on mitä ilmeisimmin kotikutoinen versio <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Fat_acceptance_movement">fat acceptance movementista</a>, jonkinlainen käänteinen vertaistukiryhmä, jonka keskeinen ajatus on se, että yhteiskuntaa vaivaa jonkinlainen fobia, jossa lihavuuteen kohdistuu negatiivisia tunteita ja lihavat ihmiset kohtaavat vihaa sekä syrjintää muun muassa työllistymisessä ja <a href="http://assets.nydailynews.com/polopoly_fs/1.432008.1314545223!/img/httpImage/image.jpg_gen/derivatives/article_750/alg-overweight-passenger-jpg.jpg" target="_blank">liikkuessaan julkisilla kulkuvälineillä</a>. Liikkeen tarkoitus on muuttaa suhtautumista lihaviin ihmisiin niin yhteiskunnan, henkilökohtaisella kuin terveydenhuollonkin tasolla.</p><p>Vaakakapina &ldquo;kutsuu kaikki mukaan painonhallinnan vallankumoukseen vuonna 2017&rdquo;. Kampanjan</p><p>ytimenä toimii kapinajohtajaksi itseään kutsuvan Jenny Lehtisen <a href="http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/12/19/jennyn-manifesti-ihmisen-arvoa-ei-mitata-puntarilla">manifesti</a>, jonka teemat ovat</p><p><em>1. Lopetetaan laihduttaminen</em></p><p><em>2. Etsitään rakkaus ja hyväksyntä omaa kehoa kohtaan</em></p><p><em>3. Parannetaan terveydenhuollon suhtautumista lihavuuteen</em></p><p><em>4. Nostetaan mediassa esille kaiken kokoiset vartalot ilman kauhistelua</em></p><p><em>5. Tuodaan liikunta- ja terveyspalvelut aidosti kaikkien ulottuville</em></p><p>Jo tässäkin kohtaa kuitenkin johdetaan lukijoita harhaan. Kyseessä ei ole mikään uusi &ldquo;vallankumous&rdquo;, vaan <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Health_at_Every_Size">Health at Every Size</a> -liike ja sen <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Fat_acceptance_movement#Health">keskeiset teemat</a> ovat peräisin 1960-luvun lopulta. Jenny Lehtisen &ldquo;manifestin&rdquo; sisältönä on keskeisiltä osiltaan kyseiset teemat kopioituna ja käännettynä suomeksi:</p><p>&ldquo;<em>Proponents of fat acceptance maintain that people of all shapes and sizes can strive for fitness and physical health. They believe health to be independent of body weight. Informed by this approach, psychologists who were unhappy with the treatment of fat people in the medical world initiated the Health at Every Size movement. It has five basic tenets: 1. Enhancing health, 2. Size and self-acceptance, 3. The pleasure of eating well, 4. The joy of movement, and 5. An end to weight bias.</em>&rdquo;</p><p>Mitä ilmeisimmin kampanja onkin lähtömaassaan onnistunut ilmeisen hyvin tavoitteessaan heikentää kansanterveyttä, sillä USA:ssa ylipainoisten ihmisten osuus on kasvanut vuoden 1962 noin 45 prosentista noin 75 prosenttiin vuonna 2010. <a href="https://www.niddk.nih.gov/health-information/health-statistics/Pages/overweight-obesity-statistics.aspx">Tilanne on erittäin huolestuttava</a>: kun vuonna 1962 USA:ssa merkittävästä tai vaikeasta lihavuudesta kärsiviä (&ldquo;obese&rdquo;) ja sairaalloisen lihavia (&ldquo;extremely obese&rdquo;) oli yhteensä 14 prosenttia väestöstä, oli vuonna 2010 merkittävästä tai vaikeasta lihavuudesta kärsivien osuus kasvanut 31 prosenttiin ja sairaalloisen lihavien osuus viiteen prosenttiin väestöstä. Jopa lapsista noin viidennes kärsii liikalihavuudesta.</p><p>Yksi Yleisradion kampanjan <a href="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t31.0-8/15724879_1750193618340225_8468241853312656085_o.jpg?oh=0692f384ed8ad9f3a39bba51008332ad&amp;oe=58E51D48">mainoskuvista</a> julistaa</p><p>&ldquo;<em>Rakas kehoni,</em></p><p><em>Olen pahoillani, että rääkkään sinua ensin ahmimalla joulun aikaan kuin viimeistä päivää ja sen jälkeen inhoamalla sinua ja ryhtymällä hulluille laihdutuskuureille tammikuussa. Lupaan kohdella sinua tästä edes aina hyvin, koska ansaitset sen. Olet ihmeellinen ja hyvä juuri sellaisena kuin olet.</em></p><p><em>Terveisin,</em></p><p><em>minä</em>&rdquo;</p><p>Jos tällaisesta ongelmasta kärsivä henkilö miettisi nenäänsä (tai suutaan) pidemmälle, hän tajuaisi, että ongelma ei ole se, että hän inhoaa kehoaan ja ryhtyy hulluille laihdutuskuureille tammikuussa, joka on tässäkin esitysmuodossa seuraus. Ongelma on laihdutuskuureille ajava syy, eli ahmiminen joulun aikaan kuin viimeistä päivää. Erikoiseksi asian tekee se, että henkilö mitä ilmeisimmin pystyy havainnoimaan omaa toimintaansa ja tiedostaa, mitä tekee, mutta ei silti kykene tunnistamaan syy-seuraussuhdetta eikä siten myöntämään ongelmaansa.</p><p>Kampanjan keskeinen teesi on &ldquo;lopeta laihdutus, aloita elämä&rdquo;. Sen pitäisi kuitenkin olla &ldquo;lopeta ahmiminen, aloita elämä&rdquo;. Ylipaino ei synny tyhjästä, vaan siitä, että henkilö syö merkittävästi enemmän kuin kuluttaa energiaa. Keskeisenä osana on myös ruuan laadun heikentyminen siten, että niistä saa paljon energiaa, mutta vähän ravintoaineita. USA:ssa liikalihavuus ei ole suinkaan syntynyt itsestään, vaan keskeinen taustalla vaikuttava tekijä on se, että esimerkiksi <a href="http://www.ers.usda.gov/publications/aib-agricultural-information-bulletin/aib750.aspx">vuosien 1977 ja 1995 välisenä aikana roskaruuan kulutus kolminkertaistui ja annoskokojen kasvaessa näistä ruuista saadun energian määrä nelinkertaistui</a>. Lisäksi maatalouspolitiikka ja -tuet ovat ohjanneet ruuan kulutusta valmisruokien suuntaan hedelmien ja vihannesten sijaan.</p><p>Jenny Lehtinen haluaa lopettaa laihduttamisen ja parantaa terveydenhuollon suhtautumista lihavuuteen. Fakta kuitenkin on, että <a href="http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?language=fi&amp;type=IM-PRESS&amp;reference=20070122STO02302">Euroopan parlamentin mietinnön mukaan</a> ylipaino ja liikalihavuus alkavat olla Euroopan kansanterveyden suurimpia haasteita. Jopa 27% Euroopan miehistä ja 38% naisista on ylipainoisia. Ylipainoisten lasten määrä kasvaa hälyttävästi, vuosittain noin 400 000 lapsella. Liikalihavuus lisää vakavien sairauksien kuten sydäntautien ja -kohtausten, verenpainetaudin, kakkostyypin diabeteksen ja eräiden syöpien riskiä. Huono ruokavalio ja riittämätön liikunta ovat johtavia syitä ennenaikaisille kuolemille, jotka voitaisiin välttää elintapojen muutoksilla. Liikalihavuus kuormittaa EU:n kansanterveyttä myös taloudellisesti: arviolta 7% sen terveydenhuollon menoista aiheutuu lihavuuteen liittyvistä sairauksista. 27 EU-maassa arvioidaan olevan jo 14 miljoonaa ylipainoista ja 3 miljoonaa liikalihavaa lasta. Joissain jäsenmaissa puolet aikuisväestöstä on ylipainoisia ja 20&ndash;30% liikalihavuuden rajoilla. Kysymys kuuluu, olisiko Lehtisen terveydenhuollolta toivoma pyyhkeen heittäminen kehään ongelman edessä jonkinlainen parannus suhtautumisessa lihavuuteen, vai tuhoaisiko se entistäkin useamman ihmisen terveyden, kuten faktojen valossa näyttäisi?</p><p>Vaikka kampanja olisi jo moraalisista ja eettisistä näkökohdista kyseenalainen, koska se kannustaa ihmisiä pilaamaan terveytensä rinnastamalla omasta vartalostaan huolehtimisen laiminlyönnin hyväksyttävään elämäntapavalintaan, entistä kyseenalaisemman siitä tekee se, että kyseinen kampanja on tuotettu veronmaksajien rahoilla. Yleisradio Oy:stä annetun lain <a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931380#L3P7">7 &sect;:ssä</a> asetetaan YLE:n tehtäväksi muun muassa tarjota kansalaisille mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen. YLE:n omissa <a href="http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/01/21/ylen-toimintaperiaatteet">toimintaperiaatteissa</a> YLE sitoutuu edistämään omalla toiminnallaan kestävää kehitystä, viestimään rehellisesti ja avoimesti sekä toteaa yksittäisen työntekijänsä vastuun osalta, että yhtiön edustajien toimilla on vaikutusta yhtiön maineeseen. YLE on kuitenkin jopa <a href="http://yle.fi/uutiset/3-5593856">omassa uutisoinnissaan</a> todennut, että ylipainon ja sen seurausten kustannukset kansanterveydelle ovat mittavat, rahallinenkin kustannus oli 300 miljoonaa euroa vuonna 2010 ja trendi on nouseva: YLE:n oman uutisen mukaan kulut ovat nousseet muutamassa vuodessa kymmeniä miljoonia euroja ja <a href="https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/kansallinen-lihavuusohjelma-20122015/lihavuus-lukuina/lihavuus-tulee-kalliiksi">THL:n tutkimuksen mukaan</a> ne olivat vuonna 2011 jo 330 miljoonaa euroa. Onko oikeaa verorahojemme käyttöä, että YLE:n toimittaja vastoin parempaa tietoaan rikkoo YLE:n omia eettisiä periaatteita ja pyrkii heikentämään kansanterveyttä kannustamalla ihmisiä heille itselleen vahingollisiin elintapoihin?</p><p>Itse näkisin, että tässä kampanjassa on kyse institutionaalisen tyhmyydenhallinnan pettämisestä pahimmassa muodossaan. Jenny Lehtisen idea siitä, että ylipainosta aiheutuvat ongelmat ratkeaisivat sillä, että yhteiskunta hyväksyisi lihavuuden ja ylipainoisten pitäisi vain oppia elämään ongelmansa kanssa, on pahimman tason älyllistä epärehellisyyttä. Ylipainossa ei ole kysymys ei-ylipainoisten asenneongelmasta, vaan terveydelle vaarallisesta elämäntilasta, joka aiheuttaa vaikeita sairauksia ja ennenaikaisia kuolemia. Pitäisikö nämäkin hyväksyä yksilön tietoisina valintoina, joiden riskistä häntä ei saisi varoittaa etukäteen? Vastaavalla tavalla voitaisiin esittää, ettei toinen maamme merkittävä kansanterveydellinen, ennenaikaisia kuolemia aiheuttava ongelma eli alkoholismi ole sairaus, vaan hyväksyttävä elämäntapa, ja heidän lähipiirinsä tulisi raitistumiseen kannustamisen sijasta alkoholisteja pitäisi kannustaa jatkamaan juomistaan hyväksyäkseen todellisen minänsä. Näkisin julkisen palvelun tehtävänä kuitenkin kannustaa terveellisiin elämäntapoihin ja korostaa yksilön vastuuta omasta elämästään sen sijaan, että se kannustaa täysin vastakkaiseen toimintaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> En ollut uskoa silmiäni, kun ystäväni linkitti minulle Iltalehden uutisen Vaakakapina-kampanjasta, jonka keskeinen sisältö on, että kampanjan vetäjä haluaa ihmisten lopettavan laihduttamisen. Kaikkein uskomattominta oli, kun havaitsin, että kampanjan vetäjä on Yleisradion toimittaja, eikä kyseessä ole hänen vapaa-ajanprojektinsa:

Vaakakapina on Yleisradion verkkovetoinen hanke, jolla halutaan saada ihmiset lopettamaan laihduttaminen ja pyrkimään kohti hyvinvointia.”

Kyseessä on mitä ilmeisimmin kotikutoinen versio fat acceptance movementista, jonkinlainen käänteinen vertaistukiryhmä, jonka keskeinen ajatus on se, että yhteiskuntaa vaivaa jonkinlainen fobia, jossa lihavuuteen kohdistuu negatiivisia tunteita ja lihavat ihmiset kohtaavat vihaa sekä syrjintää muun muassa työllistymisessä ja liikkuessaan julkisilla kulkuvälineillä. Liikkeen tarkoitus on muuttaa suhtautumista lihaviin ihmisiin niin yhteiskunnan, henkilökohtaisella kuin terveydenhuollonkin tasolla.

Vaakakapina “kutsuu kaikki mukaan painonhallinnan vallankumoukseen vuonna 2017”. Kampanjan

ytimenä toimii kapinajohtajaksi itseään kutsuvan Jenny Lehtisen manifesti, jonka teemat ovat

1. Lopetetaan laihduttaminen

2. Etsitään rakkaus ja hyväksyntä omaa kehoa kohtaan

3. Parannetaan terveydenhuollon suhtautumista lihavuuteen

4. Nostetaan mediassa esille kaiken kokoiset vartalot ilman kauhistelua

5. Tuodaan liikunta- ja terveyspalvelut aidosti kaikkien ulottuville

Jo tässäkin kohtaa kuitenkin johdetaan lukijoita harhaan. Kyseessä ei ole mikään uusi “vallankumous”, vaan Health at Every Size -liike ja sen keskeiset teemat ovat peräisin 1960-luvun lopulta. Jenny Lehtisen “manifestin” sisältönä on keskeisiltä osiltaan kyseiset teemat kopioituna ja käännettynä suomeksi:

Proponents of fat acceptance maintain that people of all shapes and sizes can strive for fitness and physical health. They believe health to be independent of body weight. Informed by this approach, psychologists who were unhappy with the treatment of fat people in the medical world initiated the Health at Every Size movement. It has five basic tenets: 1. Enhancing health, 2. Size and self-acceptance, 3. The pleasure of eating well, 4. The joy of movement, and 5. An end to weight bias.

Mitä ilmeisimmin kampanja onkin lähtömaassaan onnistunut ilmeisen hyvin tavoitteessaan heikentää kansanterveyttä, sillä USA:ssa ylipainoisten ihmisten osuus on kasvanut vuoden 1962 noin 45 prosentista noin 75 prosenttiin vuonna 2010. Tilanne on erittäin huolestuttava: kun vuonna 1962 USA:ssa merkittävästä tai vaikeasta lihavuudesta kärsiviä (“obese”) ja sairaalloisen lihavia (“extremely obese”) oli yhteensä 14 prosenttia väestöstä, oli vuonna 2010 merkittävästä tai vaikeasta lihavuudesta kärsivien osuus kasvanut 31 prosenttiin ja sairaalloisen lihavien osuus viiteen prosenttiin väestöstä. Jopa lapsista noin viidennes kärsii liikalihavuudesta.

Yksi Yleisradion kampanjan mainoskuvista julistaa

Rakas kehoni,

Olen pahoillani, että rääkkään sinua ensin ahmimalla joulun aikaan kuin viimeistä päivää ja sen jälkeen inhoamalla sinua ja ryhtymällä hulluille laihdutuskuureille tammikuussa. Lupaan kohdella sinua tästä edes aina hyvin, koska ansaitset sen. Olet ihmeellinen ja hyvä juuri sellaisena kuin olet.

Terveisin,

minä

Jos tällaisesta ongelmasta kärsivä henkilö miettisi nenäänsä (tai suutaan) pidemmälle, hän tajuaisi, että ongelma ei ole se, että hän inhoaa kehoaan ja ryhtyy hulluille laihdutuskuureille tammikuussa, joka on tässäkin esitysmuodossa seuraus. Ongelma on laihdutuskuureille ajava syy, eli ahmiminen joulun aikaan kuin viimeistä päivää. Erikoiseksi asian tekee se, että henkilö mitä ilmeisimmin pystyy havainnoimaan omaa toimintaansa ja tiedostaa, mitä tekee, mutta ei silti kykene tunnistamaan syy-seuraussuhdetta eikä siten myöntämään ongelmaansa.

Kampanjan keskeinen teesi on “lopeta laihdutus, aloita elämä”. Sen pitäisi kuitenkin olla “lopeta ahmiminen, aloita elämä”. Ylipaino ei synny tyhjästä, vaan siitä, että henkilö syö merkittävästi enemmän kuin kuluttaa energiaa. Keskeisenä osana on myös ruuan laadun heikentyminen siten, että niistä saa paljon energiaa, mutta vähän ravintoaineita. USA:ssa liikalihavuus ei ole suinkaan syntynyt itsestään, vaan keskeinen taustalla vaikuttava tekijä on se, että esimerkiksi vuosien 1977 ja 1995 välisenä aikana roskaruuan kulutus kolminkertaistui ja annoskokojen kasvaessa näistä ruuista saadun energian määrä nelinkertaistui. Lisäksi maatalouspolitiikka ja -tuet ovat ohjanneet ruuan kulutusta valmisruokien suuntaan hedelmien ja vihannesten sijaan.

Jenny Lehtinen haluaa lopettaa laihduttamisen ja parantaa terveydenhuollon suhtautumista lihavuuteen. Fakta kuitenkin on, että Euroopan parlamentin mietinnön mukaan ylipaino ja liikalihavuus alkavat olla Euroopan kansanterveyden suurimpia haasteita. Jopa 27% Euroopan miehistä ja 38% naisista on ylipainoisia. Ylipainoisten lasten määrä kasvaa hälyttävästi, vuosittain noin 400 000 lapsella. Liikalihavuus lisää vakavien sairauksien kuten sydäntautien ja -kohtausten, verenpainetaudin, kakkostyypin diabeteksen ja eräiden syöpien riskiä. Huono ruokavalio ja riittämätön liikunta ovat johtavia syitä ennenaikaisille kuolemille, jotka voitaisiin välttää elintapojen muutoksilla. Liikalihavuus kuormittaa EU:n kansanterveyttä myös taloudellisesti: arviolta 7% sen terveydenhuollon menoista aiheutuu lihavuuteen liittyvistä sairauksista. 27 EU-maassa arvioidaan olevan jo 14 miljoonaa ylipainoista ja 3 miljoonaa liikalihavaa lasta. Joissain jäsenmaissa puolet aikuisväestöstä on ylipainoisia ja 20–30% liikalihavuuden rajoilla. Kysymys kuuluu, olisiko Lehtisen terveydenhuollolta toivoma pyyhkeen heittäminen kehään ongelman edessä jonkinlainen parannus suhtautumisessa lihavuuteen, vai tuhoaisiko se entistäkin useamman ihmisen terveyden, kuten faktojen valossa näyttäisi?

Vaikka kampanja olisi jo moraalisista ja eettisistä näkökohdista kyseenalainen, koska se kannustaa ihmisiä pilaamaan terveytensä rinnastamalla omasta vartalostaan huolehtimisen laiminlyönnin hyväksyttävään elämäntapavalintaan, entistä kyseenalaisemman siitä tekee se, että kyseinen kampanja on tuotettu veronmaksajien rahoilla. Yleisradio Oy:stä annetun lain 7 §:ssä asetetaan YLE:n tehtäväksi muun muassa tarjota kansalaisille mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen. YLE:n omissa toimintaperiaatteissa YLE sitoutuu edistämään omalla toiminnallaan kestävää kehitystä, viestimään rehellisesti ja avoimesti sekä toteaa yksittäisen työntekijänsä vastuun osalta, että yhtiön edustajien toimilla on vaikutusta yhtiön maineeseen. YLE on kuitenkin jopa omassa uutisoinnissaan todennut, että ylipainon ja sen seurausten kustannukset kansanterveydelle ovat mittavat, rahallinenkin kustannus oli 300 miljoonaa euroa vuonna 2010 ja trendi on nouseva: YLE:n oman uutisen mukaan kulut ovat nousseet muutamassa vuodessa kymmeniä miljoonia euroja ja THL:n tutkimuksen mukaan ne olivat vuonna 2011 jo 330 miljoonaa euroa. Onko oikeaa verorahojemme käyttöä, että YLE:n toimittaja vastoin parempaa tietoaan rikkoo YLE:n omia eettisiä periaatteita ja pyrkii heikentämään kansanterveyttä kannustamalla ihmisiä heille itselleen vahingollisiin elintapoihin?

Itse näkisin, että tässä kampanjassa on kyse institutionaalisen tyhmyydenhallinnan pettämisestä pahimmassa muodossaan. Jenny Lehtisen idea siitä, että ylipainosta aiheutuvat ongelmat ratkeaisivat sillä, että yhteiskunta hyväksyisi lihavuuden ja ylipainoisten pitäisi vain oppia elämään ongelmansa kanssa, on pahimman tason älyllistä epärehellisyyttä. Ylipainossa ei ole kysymys ei-ylipainoisten asenneongelmasta, vaan terveydelle vaarallisesta elämäntilasta, joka aiheuttaa vaikeita sairauksia ja ennenaikaisia kuolemia. Pitäisikö nämäkin hyväksyä yksilön tietoisina valintoina, joiden riskistä häntä ei saisi varoittaa etukäteen? Vastaavalla tavalla voitaisiin esittää, ettei toinen maamme merkittävä kansanterveydellinen, ennenaikaisia kuolemia aiheuttava ongelma eli alkoholismi ole sairaus, vaan hyväksyttävä elämäntapa, ja heidän lähipiirinsä tulisi raitistumiseen kannustamisen sijasta alkoholisteja pitäisi kannustaa jatkamaan juomistaan hyväksyäkseen todellisen minänsä. Näkisin julkisen palvelun tehtävänä kuitenkin kannustaa terveellisiin elämäntapoihin ja korostaa yksilön vastuuta omasta elämästään sen sijaan, että se kannustaa täysin vastakkaiseen toimintaan.

]]>
1 http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229301-kapina-vaakaa-vai-tervetta-jarkea-ja-kansanterveytta-vastaan-verorahoilla#comments Kansanterveys Liikalihavuus Vaakakapina Yle Ylipaino Wed, 11 Jan 2017 11:55:27 +0000 Nuutti Hyttinen http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229301-kapina-vaakaa-vai-tervetta-jarkea-ja-kansanterveytta-vastaan-verorahoilla
Malmin lentokenttä uhrataan, mutta mille? http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/214553-malmin-lentokentalle-rakennettava-olipa-tarvetta-tai-ei <p>Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli keskiviikkoiltana Malmin lentoaseman säilyttämiseen tähtäävää kuntalaisaloitetta. Kuntalaisaloitteeseen annettu vastaus oli sisällöllisesti luvattoman heikko, kuten palautusta valmisteluun esittänyt Björn Månsson (r.) <a href="http://83.136.252.91/archive/kvsto-2016-6/fi/pdf/aanestys-2016-03-30-6-2.pdf">nostikin esiin</a>. Månssonin palautusesitys hävisi äänin 55-29-1 (khs-palautus-tyhjä). Vastaavasti Mika Ebelingin (kd.) <a href="http://83.136.252.91/archive/kvsto-2016-6/fi/pdf/aanestys-2016-03-30-6-3.pdf">vastaesitys</a>, jossa esitettiin kunnallisen kansanäänestyksen järjestämistä asiasta, hävisi äänin 54-23-6-2 (khs-vastaesitys-tyhjä-poissa). Lyhyesti sanottuna kentän säilyttämisen puolella olivat RKP:n, KD:n, keskustan ja SKP:n valtuustoryhmät kokonaisuudessaan, PS-ryhmä yhtä lukuun ottamatta, kokoomusryhmän vähemmistö ja vihreiden Jarmo Nieminen. Kentän säilyttämistä vastustivat kokoomusryhmän enemmistö, SDP:n ja vasemmistoliiton valtuustoryhmät kokonaisuudessaan, vihreät yhtä lukuun ottamatta sekä yhden miehen ryhmä René Hursti.</p><p>Kentälle asuntojen rakentamista kannattavien argumentit olivat tuttua kauraa. Osa valtuutetuista oli sitä mieltä, että Helsingillä on huutava pula rakennusmaasta, eikä mistään muualta löydy yhtä suurta potentiaalista aluetta. Tämä herättää suurta ihmetystä, koska karttaa katsomalla vastaavan kokoinen, ellei suurempi rakentamaton alue löytyy vain muutaman kilometrin päästä kentästä (kuva 1).</p><p>Kuvan 1 kartan vasemmassa laidassa oleva Malmin lentokenttä mahtuu punaisella rajatulle peltoalueelle useampaankin eri suuntaan käännettynä (kuvat 2 ja 3).</p><p>Hulluinta on, että kyseinen alue sijaitsee nykyisen Mellunmäen metroaseman ja Östersundomin, johon Helsinki suunnittelee kymmenien tuhansien asukkaiden asuinaluetta, välissä ja äärimmäisen hyvien liikenneyhteyksien varrella. Se rajautuu Porvoonväylään, Kehä III:een ja Itäväylään. Mikä tämä alue sitten on? Se on Vantaaseen kuuluva <a href="http://www.helsinki.fi/kansalaismuisti/vantaa/helpit/westerkulla/westerkar.htm">Westerkullan kartanon</a> alue, josta Helsinki syystä tai toisesta ei ollut kiinnostunut kaapatessaan Östersundomin Sipoolta. Tämä on erityisen hämmästyttävää, kun alue on vajaan 15 kilometrin päässä Helsingin keskustasta ja tuleva Östersundomin metro joudutaan joka tapauksessa rakentamaan sen ali. Helsingissä on myös lähempänä keskustaa muita suuria peltoalueita, kuten Viikin pellot lehmineen. <a href="http://www.boy.fi/atk/toimitus/573-likainen-raha-kaataa-malmin-lentoaseman.html">Helsingillä on 962 ha peltomaata ja 580 ha metsä- ja joutomaata, mutta niiden lähellä ei sijaitse kauppakeskus Malmin Novaa</a>, joten niiden kaavoittamiseen ei ole <a href="http://www.boy.fi/atk/component/content/article/12-ajankohtaiset/566-nain-malmin-kentta-lakkautetaan.html">vastaavaa painetta</a>. Ilmeisesti kartanon alueen säilyttämiseen rakentamattomana ja omistajiensa hallussa on merkittävämpi julkinen intressi kuin säilyttää <a href="http://www.rakennusperinto.fi/news/Uutiset_2016/fi_FI/Helsinki-Malmin_lentokentta_yksi_uhanalaisimmista_2016/">yksi Euroopan seitsemästä uhanalaisimmasta kulttuuriperintökohteesta</a>.</p><p>Jotkut valtuutetut olivat ilmeisesti vakavissaan sitä mieltä, että Malmin kulttuuriperintö säilytetään säilyttämällä terminaalirakennus. Tämä erikoinen näkemys on vähän kuin se, jos esittäisi, että siperiantiikerit voidaan suojella sillä, että ammutaan ja täytetään ne, jolloin niillä ei ole mitään tekemistä aikaisemman elinympäristönsä kanssa, mutta ihmiset voivat edelleen ohikulkiessaan töllistellä vitriiniin sijoitettuja täytettyjä tiikereitä ja muistella menneisyyden eläviä tiikereitä kaiuttimista kuuluvien murahdusten ja mahdollisesti vitriiniin sijoitetuissa näyttöruuduissa pyöriviä tiikerivideoita katsellen.</p><p>Muutamat valtuutetut myös olivat sillä kannalla, että Malmin lentokentälle kaavaillut 25&nbsp;000 asuntoa ovat aivan välttämättömät Helsinkiä vaivaavan asuntopulan ratkaisemiseksi. Tämäkään väite ei kestä tarkempaa tarkastelua: samaan aikaan, kun Helsingin väkiluku on kaksinkertaistunut nykyiselle tasolleen, kunnioitetun valtuustokollegani Jarmo Niemisen (vihr.) mukaan sen käyttämä asumiseen käyttämä pinta-ala on kymmenkertaistunut. Rakentamalla vastaavaa kaupunkirakennetta kuin kantakaupungissa on ennen sotia ja pian sotien jälkeen rakennettu, kaikki nykyiset helsinkiläiset ja suuri osa tulevista helsinkiläisistä mahtuisi asumaan Kehä I:n sisäpuolelle. Tämän kuitenkin estää pysäköintipaikkanormi, joka vaatii pääsääntönä 0,8 autopaikkaa yhtä asuntoa kohden. Käytännössä normi johtaa siihen, että uudet alueet kaavoitetaan siitä lähtökohdasta, montako pysäköintipaikkaa tietylle alueelle saadaan mahtumaan, ja lasketaan sen perusteella, montako asuntoa alueelle voidaan rakentaa. Asuntojen määrä jää huomattavasti pienemmäksi kuin vanhoissa kaupunginosissa; muistikuvani mukaan Kalliossa noin 20% ja Töölössä noin 40% talouksista omistaa auton. Tällaisella tehottomalla kaavoituksella varmistetaan muna-kana -ongelma, jossa joukkoliikenteellä ei ole riittävää käyttäjäpohjaa, jotta tiheät vuorovälit olisivat taloudellisesti kannattavia, ja harvoilla vuoroväleillä pakotetaan ihmiset liikkumaan yksityisautoilla, jotka tarvitsevat paljon parkkipaikkoja. Käytännössä uusia asuinalueita ei siis kaavoiteta ihmisille, vaan autoille, ja vieläpä siitä lähtökohdasta, että tulevaisuudessa merkittävästi nykyistä suurempi osa helsinkiläisistä liikkuu yksityisautolla. Tämä siitäkin huolimatta, ettei skenaario ole käytännössä mahdollinen: väylien välityskyky ei kasva tulevaisuudessa nykyisestä, vaan laskee, jos yleiskaavassa visioidut kaupunkibulevardit toteutuvat. Ajatus autopaikkojen välttämättömyydestä tulevaisuudessa nykyisen parkkipaikkanormin mukaisessa laajuudessa on yhtä järkevä kuin se, jos 1800-luvulla kaupunki olisi suunniteltu siitä lähtökohdasta, että lähes jokainen asukas omistaa tulevaisuudessa hevosen liikkumista varten ja jokaisessa taloyhtiössä pitää sitä varten olla runsas määrä hevostallipaikkoja.</p><p>Helsinki siis jättää kasvamatta ylöspäin ja levittäytyy käytännössä mahdottoman tulevaisuuden skenaarion takia, vaikka vihervasemmistolla on kaupunginvaltuustossa enemmistö ja mahdollisuus kumota tehokkaan rakentamisen estävä ja laajamittaiseen yksityisautoiluun pakottava parkkipaikkanormi. Tämän parkkipaikkanormin takia rakentamiseen täytyy uhrata yhä uusia alueita, kuten nyt Malmin lentokenttä, myöhemmin Vartiosaari ja ennen pitkää varmasti myös Santahamina. Näitä alueita ei tarvittaisi, jos uudet asuinalueet, kuten Jätkäsaari ja Hernesaari, rakennettaisiin siitä lähtökohdasta, että niiden asukkaat liikkuvat pääosin joukkoliikenteellä. Tämä olisi järkevä lähtökohta jo siksi, että huomattavasti nykyistä tehokkaampi rakentaminen tekisi uuden metrolinjan rakentamisesta eteläisiä kaupunginosia palvelemaan taloudellisesti kannattavaa ja siten mahdollistaisi toimivat joukkoliikenneyhteydet. Nykyinen, yksityisautoiluun ja muutamaan raitiovaunulinjaan pohjautuva suunnittelu tulee johtamaan ennätysmäisiin ruuhkiin, joita keskusta-alueelle uudesta Vuosaaren satamasta huolimatta jätetyt satamatoiminnot eivät ainakaan helpota. Käytännössä tilanne voi olla se, että alueiden valmistuttua matka-aika niistä esimerkiksi Rautatientorille voi olla pidempi kuin Vuosaaresta, vaikka etäisyys on huomattavasti lyhyempi, koska metro ei jumitu ruuhkaan, raitiovaunu jumittuu.</p><p>Ottamatta erikseen kantaa siihen, mistä yleiskaavan visioissa kaavaillut 250&nbsp;000 uutta helsinkiläistä tulevat (kaupungin tietokeskuksen mukaan vuonna 2014 nettomuutto Helsinkiin oli 7311 henkilöä, kun samaan aikaan Helsinkiin muutti ulkomailta 7607 henkilöä, eli kantaväestö väheni 296 henkilöllä), heidän asunnoilleen ei tule löytymään Helsingin nykyisten rajojen sisäpuolelta riittävästi vapaata maapohjaa, vaikka jok&rsquo;ikinen viheralue otettaisiin käyttöön, koska nykyisellä parkkipaikkanormilla se tarkoittaisi käytännössä 200&nbsp;000 autopaikan kaavoittamista asuntojen yhteyteen. Ainoat ratkaisut ovat joko parkkipaikkanormin oleellinen muutos alaspäin, jolloin tarvittavien asuntojen rakentamiseksi ei tarvittaisi Malmia, Vartiosaarta, Santahaminaa eikä Kivinokkaakaan, tai vaihtoehtoisesti Helsingin rajojen levittäminen itään päin, jolloin Östersundomin lisäksi suurin osa Helsingin ja Porvoon välistä saadaan rakentaa täyteen matalia lähiökerrostaloja, joiden asukkaista töissäkäyvät saavat istua tuntikausia ruuhkassa ihmettelemässä, mistä he löytävät parkkipaikan työpaikkansa päässä.</p><p>Toivoisin Helsingin kaavoitukseen järkeä, mutta se taitaa olla turha toivo niin kauan, kun asioista päättävät parkkinormipuolue ja ilmailunvastustuspuolue (joihin kuuluminen ei ole toisensa pois sulkevaa ja joiden jäseniä on useissa eri valtuustoryhmissä).</p> Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli keskiviikkoiltana Malmin lentoaseman säilyttämiseen tähtäävää kuntalaisaloitetta. Kuntalaisaloitteeseen annettu vastaus oli sisällöllisesti luvattoman heikko, kuten palautusta valmisteluun esittänyt Björn Månsson (r.) nostikin esiin. Månssonin palautusesitys hävisi äänin 55-29-1 (khs-palautus-tyhjä). Vastaavasti Mika Ebelingin (kd.) vastaesitys, jossa esitettiin kunnallisen kansanäänestyksen järjestämistä asiasta, hävisi äänin 54-23-6-2 (khs-vastaesitys-tyhjä-poissa). Lyhyesti sanottuna kentän säilyttämisen puolella olivat RKP:n, KD:n, keskustan ja SKP:n valtuustoryhmät kokonaisuudessaan, PS-ryhmä yhtä lukuun ottamatta, kokoomusryhmän vähemmistö ja vihreiden Jarmo Nieminen. Kentän säilyttämistä vastustivat kokoomusryhmän enemmistö, SDP:n ja vasemmistoliiton valtuustoryhmät kokonaisuudessaan, vihreät yhtä lukuun ottamatta sekä yhden miehen ryhmä René Hursti.

Kentälle asuntojen rakentamista kannattavien argumentit olivat tuttua kauraa. Osa valtuutetuista oli sitä mieltä, että Helsingillä on huutava pula rakennusmaasta, eikä mistään muualta löydy yhtä suurta potentiaalista aluetta. Tämä herättää suurta ihmetystä, koska karttaa katsomalla vastaavan kokoinen, ellei suurempi rakentamaton alue löytyy vain muutaman kilometrin päästä kentästä (kuva 1).

Kuvan 1 kartan vasemmassa laidassa oleva Malmin lentokenttä mahtuu punaisella rajatulle peltoalueelle useampaankin eri suuntaan käännettynä (kuvat 2 ja 3).

Hulluinta on, että kyseinen alue sijaitsee nykyisen Mellunmäen metroaseman ja Östersundomin, johon Helsinki suunnittelee kymmenien tuhansien asukkaiden asuinaluetta, välissä ja äärimmäisen hyvien liikenneyhteyksien varrella. Se rajautuu Porvoonväylään, Kehä III:een ja Itäväylään. Mikä tämä alue sitten on? Se on Vantaaseen kuuluva Westerkullan kartanon alue, josta Helsinki syystä tai toisesta ei ollut kiinnostunut kaapatessaan Östersundomin Sipoolta. Tämä on erityisen hämmästyttävää, kun alue on vajaan 15 kilometrin päässä Helsingin keskustasta ja tuleva Östersundomin metro joudutaan joka tapauksessa rakentamaan sen ali. Helsingissä on myös lähempänä keskustaa muita suuria peltoalueita, kuten Viikin pellot lehmineen. Helsingillä on 962 ha peltomaata ja 580 ha metsä- ja joutomaata, mutta niiden lähellä ei sijaitse kauppakeskus Malmin Novaa, joten niiden kaavoittamiseen ei ole vastaavaa painetta. Ilmeisesti kartanon alueen säilyttämiseen rakentamattomana ja omistajiensa hallussa on merkittävämpi julkinen intressi kuin säilyttää yksi Euroopan seitsemästä uhanalaisimmasta kulttuuriperintökohteesta.

Jotkut valtuutetut olivat ilmeisesti vakavissaan sitä mieltä, että Malmin kulttuuriperintö säilytetään säilyttämällä terminaalirakennus. Tämä erikoinen näkemys on vähän kuin se, jos esittäisi, että siperiantiikerit voidaan suojella sillä, että ammutaan ja täytetään ne, jolloin niillä ei ole mitään tekemistä aikaisemman elinympäristönsä kanssa, mutta ihmiset voivat edelleen ohikulkiessaan töllistellä vitriiniin sijoitettuja täytettyjä tiikereitä ja muistella menneisyyden eläviä tiikereitä kaiuttimista kuuluvien murahdusten ja mahdollisesti vitriiniin sijoitetuissa näyttöruuduissa pyöriviä tiikerivideoita katsellen.

Muutamat valtuutetut myös olivat sillä kannalla, että Malmin lentokentälle kaavaillut 25 000 asuntoa ovat aivan välttämättömät Helsinkiä vaivaavan asuntopulan ratkaisemiseksi. Tämäkään väite ei kestä tarkempaa tarkastelua: samaan aikaan, kun Helsingin väkiluku on kaksinkertaistunut nykyiselle tasolleen, kunnioitetun valtuustokollegani Jarmo Niemisen (vihr.) mukaan sen käyttämä asumiseen käyttämä pinta-ala on kymmenkertaistunut. Rakentamalla vastaavaa kaupunkirakennetta kuin kantakaupungissa on ennen sotia ja pian sotien jälkeen rakennettu, kaikki nykyiset helsinkiläiset ja suuri osa tulevista helsinkiläisistä mahtuisi asumaan Kehä I:n sisäpuolelle. Tämän kuitenkin estää pysäköintipaikkanormi, joka vaatii pääsääntönä 0,8 autopaikkaa yhtä asuntoa kohden. Käytännössä normi johtaa siihen, että uudet alueet kaavoitetaan siitä lähtökohdasta, montako pysäköintipaikkaa tietylle alueelle saadaan mahtumaan, ja lasketaan sen perusteella, montako asuntoa alueelle voidaan rakentaa. Asuntojen määrä jää huomattavasti pienemmäksi kuin vanhoissa kaupunginosissa; muistikuvani mukaan Kalliossa noin 20% ja Töölössä noin 40% talouksista omistaa auton. Tällaisella tehottomalla kaavoituksella varmistetaan muna-kana -ongelma, jossa joukkoliikenteellä ei ole riittävää käyttäjäpohjaa, jotta tiheät vuorovälit olisivat taloudellisesti kannattavia, ja harvoilla vuoroväleillä pakotetaan ihmiset liikkumaan yksityisautoilla, jotka tarvitsevat paljon parkkipaikkoja. Käytännössä uusia asuinalueita ei siis kaavoiteta ihmisille, vaan autoille, ja vieläpä siitä lähtökohdasta, että tulevaisuudessa merkittävästi nykyistä suurempi osa helsinkiläisistä liikkuu yksityisautolla. Tämä siitäkin huolimatta, ettei skenaario ole käytännössä mahdollinen: väylien välityskyky ei kasva tulevaisuudessa nykyisestä, vaan laskee, jos yleiskaavassa visioidut kaupunkibulevardit toteutuvat. Ajatus autopaikkojen välttämättömyydestä tulevaisuudessa nykyisen parkkipaikkanormin mukaisessa laajuudessa on yhtä järkevä kuin se, jos 1800-luvulla kaupunki olisi suunniteltu siitä lähtökohdasta, että lähes jokainen asukas omistaa tulevaisuudessa hevosen liikkumista varten ja jokaisessa taloyhtiössä pitää sitä varten olla runsas määrä hevostallipaikkoja.

Helsinki siis jättää kasvamatta ylöspäin ja levittäytyy käytännössä mahdottoman tulevaisuuden skenaarion takia, vaikka vihervasemmistolla on kaupunginvaltuustossa enemmistö ja mahdollisuus kumota tehokkaan rakentamisen estävä ja laajamittaiseen yksityisautoiluun pakottava parkkipaikkanormi. Tämän parkkipaikkanormin takia rakentamiseen täytyy uhrata yhä uusia alueita, kuten nyt Malmin lentokenttä, myöhemmin Vartiosaari ja ennen pitkää varmasti myös Santahamina. Näitä alueita ei tarvittaisi, jos uudet asuinalueet, kuten Jätkäsaari ja Hernesaari, rakennettaisiin siitä lähtökohdasta, että niiden asukkaat liikkuvat pääosin joukkoliikenteellä. Tämä olisi järkevä lähtökohta jo siksi, että huomattavasti nykyistä tehokkaampi rakentaminen tekisi uuden metrolinjan rakentamisesta eteläisiä kaupunginosia palvelemaan taloudellisesti kannattavaa ja siten mahdollistaisi toimivat joukkoliikenneyhteydet. Nykyinen, yksityisautoiluun ja muutamaan raitiovaunulinjaan pohjautuva suunnittelu tulee johtamaan ennätysmäisiin ruuhkiin, joita keskusta-alueelle uudesta Vuosaaren satamasta huolimatta jätetyt satamatoiminnot eivät ainakaan helpota. Käytännössä tilanne voi olla se, että alueiden valmistuttua matka-aika niistä esimerkiksi Rautatientorille voi olla pidempi kuin Vuosaaresta, vaikka etäisyys on huomattavasti lyhyempi, koska metro ei jumitu ruuhkaan, raitiovaunu jumittuu.

Ottamatta erikseen kantaa siihen, mistä yleiskaavan visioissa kaavaillut 250 000 uutta helsinkiläistä tulevat (kaupungin tietokeskuksen mukaan vuonna 2014 nettomuutto Helsinkiin oli 7311 henkilöä, kun samaan aikaan Helsinkiin muutti ulkomailta 7607 henkilöä, eli kantaväestö väheni 296 henkilöllä), heidän asunnoilleen ei tule löytymään Helsingin nykyisten rajojen sisäpuolelta riittävästi vapaata maapohjaa, vaikka jok’ikinen viheralue otettaisiin käyttöön, koska nykyisellä parkkipaikkanormilla se tarkoittaisi käytännössä 200 000 autopaikan kaavoittamista asuntojen yhteyteen. Ainoat ratkaisut ovat joko parkkipaikkanormin oleellinen muutos alaspäin, jolloin tarvittavien asuntojen rakentamiseksi ei tarvittaisi Malmia, Vartiosaarta, Santahaminaa eikä Kivinokkaakaan, tai vaihtoehtoisesti Helsingin rajojen levittäminen itään päin, jolloin Östersundomin lisäksi suurin osa Helsingin ja Porvoon välistä saadaan rakentaa täyteen matalia lähiökerrostaloja, joiden asukkaista töissäkäyvät saavat istua tuntikausia ruuhkassa ihmettelemässä, mistä he löytävät parkkipaikan työpaikkansa päässä.

Toivoisin Helsingin kaavoitukseen järkeä, mutta se taitaa olla turha toivo niin kauan, kun asioista päättävät parkkinormipuolue ja ilmailunvastustuspuolue (joihin kuuluminen ei ole toisensa pois sulkevaa ja joiden jäseniä on useissa eri valtuustoryhmissä).

]]>
22 http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/214553-malmin-lentokentalle-rakennettava-olipa-tarvetta-tai-ei#comments Kotimaa Helsinki Helsinki-Malmi Malmi Malmin lentoasema Malmin lentokenttä Wed, 30 Mar 2016 21:12:39 +0000 Nuutti Hyttinen http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/214553-malmin-lentokentalle-rakennettava-olipa-tarvetta-tai-ei
Onko Suomi laiminlyönyt varautumisen terrorismin uhkaan? http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/192658-onko-suomi-laiminlyonyt-varautumisen-terrorismin-uhkaan <p>Keskiviikkona <a href="http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015040819484028_ul.shtml">saimme lukea</a>, että kansanedustaja <strong>Mika Raatikainen</strong> (ps.) oli kutsunut ruotsalaisen pilapiirtäjä ja taiteilijaprofessori <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Lars_Vilks"><strong>Lars Vilks</strong></a>in vieraakseen Suomeen keskustelutilaisuuteen, aiheena sananvapauden, itsesensuurin ja turvallisuuden suhde. Tilaisuus oli tarkoitus järjestää eduskunnan lisärakennuksen kansalaisinfo-tilassa. Pikkuparlamentin turvallisuusjärjestelyjen luulisi jo lähtökohtaisesti olevan Suomen parhaimpiin kuuluvia, koska rakennuksesta on suora yhteys eduskuntataloon. Tästä huolimatta eduskunnan pääsihteeri <strong>Seppo Tiitinen </strong>päätyi perjantaina <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015041019494839_uu.shtml">kieltämään tilaisuuden järjestämisen</a>.</p><p>Tiitinen perusteli päätöstä suojelupoliisin antamilla uhka-arvioilla sekä sillä, ettei tilaisuus liittyisi eduskunnan toimintaan. On vaikea kuvitella, miten on perusteltavissa, ettei sananvapaus tai turvallisuus liittyisi eduskunnan toimintaan, mutta Tiitisellä on tietenkin oikeus mielipiteeseensä. Uhkaa hän <a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1428635960702.html">luonnehti Ilta-Sanomille</a> seuraavasti:</p><p>&rdquo;&ndash; <em>Onhan se nähty, että tämän herra Vilksin muussakin ulkomaanmatkailussa, että kyllä siellä kohta pommit paukkuu.</em>&rdquo;</p><p>Vastaavasti suojelupoliisin viestintäpäällikkö <strong>Jyri Rantala </strong>totesi asiaan liittyen, että Vilksin julkisiin tilaisuuksiin liittyy riskejä, eikä uhka-arvioiden sisältöä voi hänen mukaansa avata julkisuudessa:</p><p>&rdquo;&ndash; <em>Silloin vaarantuisi meidän ja muiden viranomaisten toiminta sekä Vilksin että mahdollisesti järjestettävän tilaisuuden turvallisuus.</em>&rdquo;</p><p>Tiitisen ja Rantalan toiminta ja kommentit asiaan liittyen herättävät monenlaisia kysymyksiä, erityisesti, kun Rantala ei halua ottaa kantaa siihen, onko tilaisuuden pitäminen eduskunnassa vaarallisempaa kuin jossain muualla. Eduskunta on tällä hetkellä vaalitauolla, joten nimenomaan kansanedustajiin kohdistuva riski tilanteessa, jossa tilaisuus olisi järjestetty kansalaisinfossa, olisi huomattavasti keskimääräistä pienempi. Vastaavasti kyseisen tilan turvallisuuden varmistamisesta olisi tullut huolehtia ennalta joka tapauksessa, riippumatta siitä, vieraileeko Vilks siellä. Ottaen huomioon <a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1428635960702.html">Tiitisen Ilta-Sanomille antama kommentti</a> asiaan</p><p>&rdquo;&ndash; <em>Se, että siihen liittyy kylkiäisenä pysyväisluontoinen uhka, on aivan sietämätöntä. Sen vuoksi täällä on virkamiehiä, jotka tekevät päätöksiä, kun on tarve, vaikka ne eivät olisi kaikkien kannalta myönteisiä.</em>&rdquo;</p><p>ainakin allekirjoittaneelle herää yhtäältä kysymys, onko Tiitinen kiinnostunut enemmän omasta henkilökohtaisesta turvallisuudestaan ja eduskunnan virkamiesten turvallisuudesta kuin suuren yleisön turvallisuudesta, ja toisaalta, onko hän ylipäänsä tehtäviensä tasalla, mikäli ei pysty takaamaan eduskuntatalon ja siihen liittyvien tilojen turvallisuutta. Eduskuntaan voisi kohdistua terrori-isku myös ilman Lars Vilksin vierailua, ja onkin varsin huolestuttavaa, mikäli eduskunnan turvallisuusyksikkö ei pysty takaamaan kansanedustajien tai heidän vieraidensa turvallisuutta.</p><p>Isompi kysymys tietenkin on keskustelutilaisuuden aiheeksi suunniteltu sananvapauden, itsesensuurin ja turvallisuuden suhde: millaisessa yhteiskunnassa elämme, jos aiemminkin kiistanalaisia taideteoksia tehnyt taiteilija joutuu jo lähes kahdeksan vuotta kestäneeseen, mitä ilmeisimmin luonteeltaan pysyvään hengenvaaraan, joka toteutuu useissa eri Euroopan unionin maissa, nimenomaan profeetta Muhammedia esittävien pilakuviensa seurauksena? <a href="https://web.archive.org/web/20100618234511/http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Pilapiirtäjä+Vilksin+koti+tuhopolton+kohteena/1135256857064?">Ruotsissa</a> h<a href="https://web.archive.org/web/20100618234511/http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Pilapiirtäjä+Vilksin+koti+tuhopolton+kohteena/1135256857064?">änen kotinsa on yritetty tuhopolttaa</a>. Tanskassa <a href="http://www.hs.fi/ulkomaat/a1424152837523">radikalisoitunut, Isisin joukoissa taistelemisesta haaveillut islamisti hyökkäsi</a> helmikuussa keskustelutilaisuuteen, johon Vilks osallistui, surmasi tilaisuuteen osallistuneen elokuvaohjaajan ja hyökkäsi sen jälkeen synagogaan, jossa surmasi ovivahdin.</p><p>Mikäli Vilks ei voi osallistua turvallisesti Suomessa järjestettävään keskustelutilaisuuteen, lienee perusteltua todeta, että Suomessa sananvapaus ei toteudu, vaan Suomi on jo rähmällään islamistien uhkan edessä. Tästä seuraa automaattisesti myös se, että Suomen hallitus on epäonnistunut tehtävässään taata Suomen ja suomalaisten turvallisuus. Katse kohdistuu poliisin ja puolustusvoimien määrärahojen leikkauksiin, Schengen-alueeseen liittymiseen ja rajatarkastusten poistamiseen, mutta erityisesti sisäministeri <strong>Päivi Räsäseen</strong> (kd.) sekä hänen edeltäjiinsä <strong>Anne Holmlundiin</strong> (kok.) ja <strong>Kari Rajamäkeen </strong>(sd.). Lars Vilksiin kohdistuva turvallisuusuhka tuskin johtuu kantaväestöön kuuluvista, enimmäkseen maallistuneista kristityistä tai ateisteista. Erityisen huomionarvoista on se, että suojelupoliisi tai mikään muukaan viranomaistaho ei ole pyrkinyt estämään islamilaisten vihasaarnaajien, kuten <a href="http://www.abna24.com/english/service/europe/archive/2015/01/12/664274/story.html">paavin tappamista vaatineen <strong>Anjem Choudaryn</strong></a> tai <a href="http://yle.fi/uutiset/kohutun_muslimisaarnaajan_viesti_suomen_muslimeille_kouluttautukaa_ja_menkaa_toihin__video/7163180">kuolemaa homoille vaatineen <strong>Bilal Philipsin</strong></a> Suomen-vierailuja.</p><p><strong>Onko Suomi tietoisesti ja tarkoituksellisesti laiminlyönyt rajojensa valvonnan ja harjoittanut sellaista maahanmuuttopolitiikkaa, jonka seurauksena Suomeen on päässyt muuttamaan potentiaalisia terroristeja, joiden henkilöllisyydestä tai olinpaikasta ei ole tietoa, vai onko tilanne seurausta kyvyttömyydestä ja epäpätevyydestä?</strong></p><p>Kummassakin tapauksessa äänestäjän kannattaa vakavasti harkita, ketä näissä vaaleissa äänestää. Se puolue, joka haluaa noudattaa maahanmuuttopolitiikassa Suomen etua sekä panostaa Suomen ja suomalaisten turvallisuuteen, ei ole kokoomus tai sosiaalidemokraatit. Se puolue on perussuomalaiset.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskiviikkona saimme lukea, että kansanedustaja Mika Raatikainen (ps.) oli kutsunut ruotsalaisen pilapiirtäjä ja taiteilijaprofessori Lars Vilksin vieraakseen Suomeen keskustelutilaisuuteen, aiheena sananvapauden, itsesensuurin ja turvallisuuden suhde. Tilaisuus oli tarkoitus järjestää eduskunnan lisärakennuksen kansalaisinfo-tilassa. Pikkuparlamentin turvallisuusjärjestelyjen luulisi jo lähtökohtaisesti olevan Suomen parhaimpiin kuuluvia, koska rakennuksesta on suora yhteys eduskuntataloon. Tästä huolimatta eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen päätyi perjantaina kieltämään tilaisuuden järjestämisen.

Tiitinen perusteli päätöstä suojelupoliisin antamilla uhka-arvioilla sekä sillä, ettei tilaisuus liittyisi eduskunnan toimintaan. On vaikea kuvitella, miten on perusteltavissa, ettei sananvapaus tai turvallisuus liittyisi eduskunnan toimintaan, mutta Tiitisellä on tietenkin oikeus mielipiteeseensä. Uhkaa hän luonnehti Ilta-Sanomille seuraavasti:

”– Onhan se nähty, että tämän herra Vilksin muussakin ulkomaanmatkailussa, että kyllä siellä kohta pommit paukkuu.

Vastaavasti suojelupoliisin viestintäpäällikkö Jyri Rantala totesi asiaan liittyen, että Vilksin julkisiin tilaisuuksiin liittyy riskejä, eikä uhka-arvioiden sisältöä voi hänen mukaansa avata julkisuudessa:

”– Silloin vaarantuisi meidän ja muiden viranomaisten toiminta sekä Vilksin että mahdollisesti järjestettävän tilaisuuden turvallisuus.

Tiitisen ja Rantalan toiminta ja kommentit asiaan liittyen herättävät monenlaisia kysymyksiä, erityisesti, kun Rantala ei halua ottaa kantaa siihen, onko tilaisuuden pitäminen eduskunnassa vaarallisempaa kuin jossain muualla. Eduskunta on tällä hetkellä vaalitauolla, joten nimenomaan kansanedustajiin kohdistuva riski tilanteessa, jossa tilaisuus olisi järjestetty kansalaisinfossa, olisi huomattavasti keskimääräistä pienempi. Vastaavasti kyseisen tilan turvallisuuden varmistamisesta olisi tullut huolehtia ennalta joka tapauksessa, riippumatta siitä, vieraileeko Vilks siellä. Ottaen huomioon Tiitisen Ilta-Sanomille antama kommentti asiaan

”– Se, että siihen liittyy kylkiäisenä pysyväisluontoinen uhka, on aivan sietämätöntä. Sen vuoksi täällä on virkamiehiä, jotka tekevät päätöksiä, kun on tarve, vaikka ne eivät olisi kaikkien kannalta myönteisiä.

ainakin allekirjoittaneelle herää yhtäältä kysymys, onko Tiitinen kiinnostunut enemmän omasta henkilökohtaisesta turvallisuudestaan ja eduskunnan virkamiesten turvallisuudesta kuin suuren yleisön turvallisuudesta, ja toisaalta, onko hän ylipäänsä tehtäviensä tasalla, mikäli ei pysty takaamaan eduskuntatalon ja siihen liittyvien tilojen turvallisuutta. Eduskuntaan voisi kohdistua terrori-isku myös ilman Lars Vilksin vierailua, ja onkin varsin huolestuttavaa, mikäli eduskunnan turvallisuusyksikkö ei pysty takaamaan kansanedustajien tai heidän vieraidensa turvallisuutta.

Isompi kysymys tietenkin on keskustelutilaisuuden aiheeksi suunniteltu sananvapauden, itsesensuurin ja turvallisuuden suhde: millaisessa yhteiskunnassa elämme, jos aiemminkin kiistanalaisia taideteoksia tehnyt taiteilija joutuu jo lähes kahdeksan vuotta kestäneeseen, mitä ilmeisimmin luonteeltaan pysyvään hengenvaaraan, joka toteutuu useissa eri Euroopan unionin maissa, nimenomaan profeetta Muhammedia esittävien pilakuviensa seurauksena? Ruotsissa hänen kotinsa on yritetty tuhopolttaa. Tanskassa radikalisoitunut, Isisin joukoissa taistelemisesta haaveillut islamisti hyökkäsi helmikuussa keskustelutilaisuuteen, johon Vilks osallistui, surmasi tilaisuuteen osallistuneen elokuvaohjaajan ja hyökkäsi sen jälkeen synagogaan, jossa surmasi ovivahdin.

Mikäli Vilks ei voi osallistua turvallisesti Suomessa järjestettävään keskustelutilaisuuteen, lienee perusteltua todeta, että Suomessa sananvapaus ei toteudu, vaan Suomi on jo rähmällään islamistien uhkan edessä. Tästä seuraa automaattisesti myös se, että Suomen hallitus on epäonnistunut tehtävässään taata Suomen ja suomalaisten turvallisuus. Katse kohdistuu poliisin ja puolustusvoimien määrärahojen leikkauksiin, Schengen-alueeseen liittymiseen ja rajatarkastusten poistamiseen, mutta erityisesti sisäministeri Päivi Räsäseen (kd.) sekä hänen edeltäjiinsä Anne Holmlundiin (kok.) ja Kari Rajamäkeen (sd.). Lars Vilksiin kohdistuva turvallisuusuhka tuskin johtuu kantaväestöön kuuluvista, enimmäkseen maallistuneista kristityistä tai ateisteista. Erityisen huomionarvoista on se, että suojelupoliisi tai mikään muukaan viranomaistaho ei ole pyrkinyt estämään islamilaisten vihasaarnaajien, kuten paavin tappamista vaatineen Anjem Choudaryn tai kuolemaa homoille vaatineen Bilal Philipsin Suomen-vierailuja.

Onko Suomi tietoisesti ja tarkoituksellisesti laiminlyönyt rajojensa valvonnan ja harjoittanut sellaista maahanmuuttopolitiikkaa, jonka seurauksena Suomeen on päässyt muuttamaan potentiaalisia terroristeja, joiden henkilöllisyydestä tai olinpaikasta ei ole tietoa, vai onko tilanne seurausta kyvyttömyydestä ja epäpätevyydestä?

Kummassakin tapauksessa äänestäjän kannattaa vakavasti harkita, ketä näissä vaaleissa äänestää. Se puolue, joka haluaa noudattaa maahanmuuttopolitiikassa Suomen etua sekä panostaa Suomen ja suomalaisten turvallisuuteen, ei ole kokoomus tai sosiaalidemokraatit. Se puolue on perussuomalaiset.

]]>
1 http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/192658-onko-suomi-laiminlyonyt-varautumisen-terrorismin-uhkaan#comments Islamilainen terrorismi Itsesensuuri Lars Vilks Sananvapaus Seppo Tiitinen Sun, 12 Apr 2015 09:07:29 +0000 Nuutti Hyttinen http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/192658-onko-suomi-laiminlyonyt-varautumisen-terrorismin-uhkaan
Keskusta ja ”järkevä” alkoholipolitiikka http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/186591-keskusta-ja-%E2%80%9Djarkeva%E2%80%9D-alkoholipolitiikka <p>Keskusta haluaa <a href="http://www.keskusta.fi/Suomeksi/Eduskuntavaalit"><u>vaaliohjelmassaan</u></a> poistaa keskioluen ruokakaupoista ja siirtää sen myynnin Alkoon. <a href="http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/77617-keskusta-vahvistaa-tavoitteena-iii-oluen-poisto-kaupoista"><u>Keskustan puoluesihteerin Timo Laanisen mukaan kyseessä on myös yksi puolueen tavoitteista hallitusneuvotteluissa</u></a>. Ottaen huomioon muun muassa puolueen tavoitteen muuttaa verotus yrittäjyyttä ja työntekoa kannustavaksi, linjaus on varsin erikoinen, koska keskioluen saatavuuden rajoittaminen suomalaisissa liikkeissä lisäisi käytännössä lähes varmasti matkustajatuonnin osuutta alkoholin kulutuksesta merkittävästi.</p><p>Keskustapuolueen edeltäjä maalaisliitto oli aikanaan yksi kantavista voimista ja maalaisliiton pääideologi Santeri Alkio yksi keskeisimpiä henkilöitä kieltolain säätämisessä. Kieltolain suurin käytännön saavutus oli alkoholin kulutuksen merkittävä kasvu. Alkoholin salakuljettajille saatiin aikaan varsin tuottoisa rahasampo ja salakuljetus työllisti poliisia merkittävästi: kieltolain aikana kieltolaki- ja juopumisrikokset muodostivat yli 80% kaikista poliisin tietoon tulleista rikoksista. Koska väkevien juomien salakuljettaminen oli tuottoisampaa, myös alkoholin käyttö painottui väkeviin viinoihin ja väkivaltarikollisuus lisääntyi. Kieltolain valvominen oli kallista ja samalla valtio menetti alkoholiverosta saamansa tulot.</p><p>Historian valossa ei voi kuin ihmetellä keskustan alkoholipoliittisia linjauksia. Alkoholijuomien saatavuuden rajoittaminen tuskin vähentäisi alkoholin käyttöä juuri lainkaan, mutta erityisesti pienemmillä paikkakunnilla, joissa ei ole Alkon myymälää, se lisäisi alkoholin salakauppaa. Se myös olisi kuolinisku pienille elintarvikemyymälöille, joiden yhteydessä ei ole Alkon myymälää: kun kuluttajat joutuisivat asioimaan usein vähittäiskaupan suuryksiköiden yhteyteen sijoitetuissa Alkon myymälöissä keskioluen ostamiseksi, he tekisivät todennäköisesti myös muut ostoksensa näissä vähittäiskaupan suuryksiköissä. Tämä lisäisi myös alkoholin käyttäjien hiilijalanjälkeä, koska automarketissa asioidaan useimmiten autolla.</p><p>Suomen alkoholipolitiikan kantava idea on ollut jo vuosia pyrkiä rajoittamaan alkoholin käytön haittoja vähentämällä kokonaiskulutusta hinnan ja saatavuuden sääntelyn kautta. Tämä kaikkiin kansalaisiin kohdistuva interventio kuitenkin ohittaa täysin sen tosiasian, että miehistä eniten juova 10 prosentin osa kuluttaa noin 40 prosenttia kaikesta miesten kuluttamasta alkoholista, ja naisilla vastaava osuus on 50 prosenttia. Alkoholin suurkuluttajiin saatavuuden rajoituksilla ei ole suurta vaikutusta: he kyllä hankkivat juotavansa tavalla tai toisella, jos niin haluavat.</p><p>Alkoholipolitiikan onnistumisesta kertoo paljon sekin, että vajaassa viidessäkymmenessä vuodessa alkoholin kokonaiskulutus Suomessa on yli kolminkertaistunut: vuonna 1968 alkoholin kokonaiskulutus 100-prosenttiseksi alkoholiksi muutettuna oli 3,6 litraa asukasta kohden, kun vuonna 2013 se oli jo 11,6 litraa. Hieman ironisesti suunnilleen ainoa asia, jossa suomalainen alkoholipolitiikka on onnistunut, on sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen, sillä naisten alkoholinkäyttö on lisääntynyt merkittävästi: vuonna 1968 15-69 -vuotiaista naisista noin 40 prosenttia ilmoitti olevansa raittiita, vuosien 2004 ja 2005 huhtikuiden välisenä aikana noin 90 prosenttia naisista oli käyttänyt alkoholia. Myös naisten osuus kokonaiskulutuksesta on kasvanut; kun se vuonna 1968 oli hieman yli 10 prosenttia, oli se vuonna 2004 noin neljännes koko kulutuksesta. Palkkatasa-arvon vertauskuvia lainaten naisen drinkki on kuitenkin edelleen vain neljännes miehen drinkistä.</p><p>Sen sijaan, että yritetään vaikuttaa alkoholin suurkuluttajiin epäsuorasti alkoholin kohtuukäyttäjien elämää hankaloittamalla, olisi perusteltua kysyä, pitäisikö intervention kohdistua nimenomaisesti alkoholin väärinkäyttäjiin. Rattijuopumuksen promillerajaa ei ole vieläkään alennettu 0,2 promilleen ja rangaistukset rattijuopumuksesta ovat väkivaltarikosten tavoin verrattain lieviä, vaikka <a href="https://www.liikenneturva.fi/sites/default/files/materiaalit/Tutkittua/Tilastot/tilastokatsaukset/tilastokatsaus_rattijuopumus.pdf"><u>viimeisen kolmen vuoden aikana rattijuopumustapauksissa on kuollut keskimäärin 58 ja loukkaantunut 676 henkilöä vuosittain.</u></a> <a href="http://www.liikenneturva.fi/fi/liikenteessa/ennakointi/rattijuopumus"><u>Yli 60 % rattijuopoista on alkoholin suurkuluttajia ja henkilövahinkoon johtaneiden rattijuopumusonnettomuuksien kuljettajista nuoria on 40 prosenttia</u></a>. Rattijuopot myös uusivat tekonsa verrattain usein. Olisikin syytä kysyä, tulisiko rattijuopon auto takavarikoida ajokiellon ajaksi. Samoin alkoholin vaikutuksen alaisena tehtyihin väkivaltarikoksiin olisi perusteltua puuttua merkittävästi nykyistä tehokkaammin.</p><p>Keskeinen osa suomalaista ongelmaa alkoholin kanssa on se, että yksilön vapauden ja vastuun korostamisen sijasta alkoholin väärinkäyttö nähdään jonkinlaisena elämäntapavalintana, johon yhteiskunnan ei sovi puuttua: alkoholin väärinkäyttäjien omaa vastuuta elämästään ei korosteta eikä heille ole tarjolla riittävästi päihteettömyyteen tähtääviä hoitomuotoja. Samaan aikaan, kun päihteettömyyteen tähtääviä hoitopaikkoja karsitaan, muun muassa Helsingin kaupunki ylläpitää kustannuksiltaan kalliita, päihteellisiä asuinyksiköitä ydinkeskustan lähellä, vaikka asukkaat eivät usein raitistu ja <a href="http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/264818-lehdet-ruusulankadun-asuntolassa-kuollut-viisi"><u>asukkaita on myös kuollut useita</u></a>. Itse näkisin järkevänä, ettei päihteiden käytölle taattaisi mukavia puitteita yhteiskunnan varoilla, vaan yhteiskunta tukisi niitä, jotka haluavat irti päihteistä, ja vieroitukseen pääsisi aina ilman pitkää jonotusta. Rappioalkoholistien ongelmia ei kuitenkaan ratkaista millään tavoin estämällä alkoholin kohtuukäyttäjiä saamasta keskiolutta lähikaupastaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskusta haluaa vaaliohjelmassaan poistaa keskioluen ruokakaupoista ja siirtää sen myynnin Alkoon. Keskustan puoluesihteerin Timo Laanisen mukaan kyseessä on myös yksi puolueen tavoitteista hallitusneuvotteluissa. Ottaen huomioon muun muassa puolueen tavoitteen muuttaa verotus yrittäjyyttä ja työntekoa kannustavaksi, linjaus on varsin erikoinen, koska keskioluen saatavuuden rajoittaminen suomalaisissa liikkeissä lisäisi käytännössä lähes varmasti matkustajatuonnin osuutta alkoholin kulutuksesta merkittävästi.

Keskustapuolueen edeltäjä maalaisliitto oli aikanaan yksi kantavista voimista ja maalaisliiton pääideologi Santeri Alkio yksi keskeisimpiä henkilöitä kieltolain säätämisessä. Kieltolain suurin käytännön saavutus oli alkoholin kulutuksen merkittävä kasvu. Alkoholin salakuljettajille saatiin aikaan varsin tuottoisa rahasampo ja salakuljetus työllisti poliisia merkittävästi: kieltolain aikana kieltolaki- ja juopumisrikokset muodostivat yli 80% kaikista poliisin tietoon tulleista rikoksista. Koska väkevien juomien salakuljettaminen oli tuottoisampaa, myös alkoholin käyttö painottui väkeviin viinoihin ja väkivaltarikollisuus lisääntyi. Kieltolain valvominen oli kallista ja samalla valtio menetti alkoholiverosta saamansa tulot.

Historian valossa ei voi kuin ihmetellä keskustan alkoholipoliittisia linjauksia. Alkoholijuomien saatavuuden rajoittaminen tuskin vähentäisi alkoholin käyttöä juuri lainkaan, mutta erityisesti pienemmillä paikkakunnilla, joissa ei ole Alkon myymälää, se lisäisi alkoholin salakauppaa. Se myös olisi kuolinisku pienille elintarvikemyymälöille, joiden yhteydessä ei ole Alkon myymälää: kun kuluttajat joutuisivat asioimaan usein vähittäiskaupan suuryksiköiden yhteyteen sijoitetuissa Alkon myymälöissä keskioluen ostamiseksi, he tekisivät todennäköisesti myös muut ostoksensa näissä vähittäiskaupan suuryksiköissä. Tämä lisäisi myös alkoholin käyttäjien hiilijalanjälkeä, koska automarketissa asioidaan useimmiten autolla.

Suomen alkoholipolitiikan kantava idea on ollut jo vuosia pyrkiä rajoittamaan alkoholin käytön haittoja vähentämällä kokonaiskulutusta hinnan ja saatavuuden sääntelyn kautta. Tämä kaikkiin kansalaisiin kohdistuva interventio kuitenkin ohittaa täysin sen tosiasian, että miehistä eniten juova 10 prosentin osa kuluttaa noin 40 prosenttia kaikesta miesten kuluttamasta alkoholista, ja naisilla vastaava osuus on 50 prosenttia. Alkoholin suurkuluttajiin saatavuuden rajoituksilla ei ole suurta vaikutusta: he kyllä hankkivat juotavansa tavalla tai toisella, jos niin haluavat.

Alkoholipolitiikan onnistumisesta kertoo paljon sekin, että vajaassa viidessäkymmenessä vuodessa alkoholin kokonaiskulutus Suomessa on yli kolminkertaistunut: vuonna 1968 alkoholin kokonaiskulutus 100-prosenttiseksi alkoholiksi muutettuna oli 3,6 litraa asukasta kohden, kun vuonna 2013 se oli jo 11,6 litraa. Hieman ironisesti suunnilleen ainoa asia, jossa suomalainen alkoholipolitiikka on onnistunut, on sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen, sillä naisten alkoholinkäyttö on lisääntynyt merkittävästi: vuonna 1968 15-69 -vuotiaista naisista noin 40 prosenttia ilmoitti olevansa raittiita, vuosien 2004 ja 2005 huhtikuiden välisenä aikana noin 90 prosenttia naisista oli käyttänyt alkoholia. Myös naisten osuus kokonaiskulutuksesta on kasvanut; kun se vuonna 1968 oli hieman yli 10 prosenttia, oli se vuonna 2004 noin neljännes koko kulutuksesta. Palkkatasa-arvon vertauskuvia lainaten naisen drinkki on kuitenkin edelleen vain neljännes miehen drinkistä.

Sen sijaan, että yritetään vaikuttaa alkoholin suurkuluttajiin epäsuorasti alkoholin kohtuukäyttäjien elämää hankaloittamalla, olisi perusteltua kysyä, pitäisikö intervention kohdistua nimenomaisesti alkoholin väärinkäyttäjiin. Rattijuopumuksen promillerajaa ei ole vieläkään alennettu 0,2 promilleen ja rangaistukset rattijuopumuksesta ovat väkivaltarikosten tavoin verrattain lieviä, vaikka viimeisen kolmen vuoden aikana rattijuopumustapauksissa on kuollut keskimäärin 58 ja loukkaantunut 676 henkilöä vuosittain. Yli 60 % rattijuopoista on alkoholin suurkuluttajia ja henkilövahinkoon johtaneiden rattijuopumusonnettomuuksien kuljettajista nuoria on 40 prosenttia. Rattijuopot myös uusivat tekonsa verrattain usein. Olisikin syytä kysyä, tulisiko rattijuopon auto takavarikoida ajokiellon ajaksi. Samoin alkoholin vaikutuksen alaisena tehtyihin väkivaltarikoksiin olisi perusteltua puuttua merkittävästi nykyistä tehokkaammin.

Keskeinen osa suomalaista ongelmaa alkoholin kanssa on se, että yksilön vapauden ja vastuun korostamisen sijasta alkoholin väärinkäyttö nähdään jonkinlaisena elämäntapavalintana, johon yhteiskunnan ei sovi puuttua: alkoholin väärinkäyttäjien omaa vastuuta elämästään ei korosteta eikä heille ole tarjolla riittävästi päihteettömyyteen tähtääviä hoitomuotoja. Samaan aikaan, kun päihteettömyyteen tähtääviä hoitopaikkoja karsitaan, muun muassa Helsingin kaupunki ylläpitää kustannuksiltaan kalliita, päihteellisiä asuinyksiköitä ydinkeskustan lähellä, vaikka asukkaat eivät usein raitistu ja asukkaita on myös kuollut useita. Itse näkisin järkevänä, ettei päihteiden käytölle taattaisi mukavia puitteita yhteiskunnan varoilla, vaan yhteiskunta tukisi niitä, jotka haluavat irti päihteistä, ja vieroitukseen pääsisi aina ilman pitkää jonotusta. Rappioalkoholistien ongelmia ei kuitenkaan ratkaista millään tavoin estämällä alkoholin kohtuukäyttäjiä saamasta keskiolutta lähikaupastaan.

]]>
0 http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/186591-keskusta-ja-%E2%80%9Djarkeva%E2%80%9D-alkoholipolitiikka#comments Alkoholipolitiikka Eduskuntavaalit 2015 Keskusta Mon, 09 Feb 2015 13:26:44 +0000 Nuutti Hyttinen http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/186591-keskusta-ja-”jarkeva”-alkoholipolitiikka
Mikä oli Sinnemäen valinnan hinta? http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/180928-mika-oli-sinnemaen-valinnan-hinta <p>Kaupunginvaltuustossa esitettiin tänään tuttuun tyyliin erikoinen farssi, jossa vihreät saivat palkintonsa siitä, kun kannattivat ensin <a href="http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/174706-mannisto-ja-raty-tuhansien-eurojen-palkankorotukset-vihreiden-ja-sdpn-tuella">Lasse Männistön</a> ja sittemmin <a href="http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175827-karsiiko-kokoomus-johtajuuskriisista">Pia Sutisen</a> valintaa apulaiskaupunginjohtajan viransijaiseksi ja sen jälkeen <a href="http://yle.fi/uutiset/helsinki_paatyi_palmian_osittaiseen_yhtioittamiseen/7518020">uhrasivat Palmian työntekijät kokoomuspolitiikalle</a> oman etunsa nimissä. Vihreiden lehmänkaupat ovat aina kaikkein härskeimpiä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Tänään vuorossa oli kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan valinta. Ehdokkaina olivat nykyinen viranhaltija, DI Hannu Penttilä (sd.), HuK Anni Sinnemäki (vihr.) sekä insinööri Sami Järvinen. Ehdokkaista Penttilällä on tehtävään soveltuvan koulutuksen lisäksi lähes seitsemän vuoden työkokemus haettavana olevasta tehtävästä ja Järvinen on työskennellyt puolen vuoden ajan Espoon kaupungin kiinteistöpalvelut -liikelaitoksen vs. palvelujohtajana, mutta Sinnemäen työkokemus rajoittuu käytännössä hänen poliittiseen uraansa kansanedustajana, työministerinä ja Vihreän liiton puheenjohtajana. Minkäänlaista kaupunkisuunnitteluun liittyvää koulutusta tai työkokemusta hänellä ei ole.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Aikaisemmin sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupungin viransijaisuutta täytettäessä Lasse Männistön valintaa käsitelleessä valtuuston istunnossa 27.8. vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja Emma Kari kommentoi tapaa, jolla Helsinki valitsee kaupunginjohtajien virat, toteamalla, että &rdquo;[o]lemme sitä mieltä, että järjestelmä on rikki, epädemokraattinen ja epäläpinäkyvä&rdquo;, ja yritti vierittää vastuun päätöksestä kaupunginhallitukseen perustetulle johtamisen jaostolle. Tällöin vihreiden kritiikki ei kuitenkaan heijastunut käytännössä heidän äänestyspäätöksiinsä, vaan ryhmä Zahra Abdullaa lukuunottamatta äänesti yksimielisesti Männistön valinnan puolesta, kun vaihtoehtona oli viran asettaminen avoimeen hakuun. Syy oudolta näyttäneelle toiminnalle nähtiin tänään ja se oli jo silloin arvelemani: vihreät kaappasivat kokoomuksen, demareiden ja vihreiden sinänsä epädemokraattisessa menettelyssä demareille sovitun apulaiskaupunginjohtajapaikan itselleen.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Asiasta valtuustossa käydyssä keskustelussa käytetyt puheenvuorot jakautuivat seuraavasti: vihreät ja demarit 3, perussuomalaiset 6, vasemmistoliitto 2 sekä keskusta ja kristillisdemokraatit 1. Erittäin huomionarvoista on se, ettei valtuuston suurin ryhmä, kokoomus, käyttänyt asiassa yhtään puheenvuoroa (kuten myöskään RKP). Ei, vaikka itse kysyin puheessani heidän kantaansa ja myös valtuutettu Kanerva ihmetteli puheessaan, eikö heillä ole asiaan mitään sanottavaa.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Äänestystuloksen näkemisen jälkeen en varsinaisesti ihmettele, miksi kokoomusvaltuutetut eivät puhuneet sanaakaan käsittelyn aikana: äänestystulos Sinnemäki 49 &ndash; Penttilä 34 &ndash; 2 tyhjää edellyttää käytännössä sitä, että koko kokoomusryhmä tuki Sinnemäkeä. Kun keskustan ja KD:n ryhmät sekä SKP:n Hakanen puheenvuoroissaan ilmoittivat tukevansa Penttilää ja PS-ryhmässäkin oli vahva yhteisymmärrys Penttilän kannattamisesta, on suljetusta lippuäänestyksestä huolimatta helppo tehdä valistunut arvaus, että Sinnemäkeä tuki koko kokoomuksen (23 valtuutettua), vihreiden (19) ja RKP:n (5) ryhmät sekä kaksi vasemmistoliiton, jolla ei ollut asiasta ryhmäpäätöstä, valtuutettua. Vastaavasti Penttilän 34 äänen saalis koostui todennäköisesti kaikista SDP:n (15), keskustan (3), kristillisdemokraattien (2) ja SKP:n (1) äänistä sekä suurimmasta osasta perussuomalaisten (8) ja jäljellä olevista (7) vasemmistoliiton äänistä. Kahta tyhjää äänestänyttä lienee kokonaisuuden kannalta turha arvailla.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Tällainen suhmurointi on kabinettipolitiikkaa pahimmillaan ja osoittaa melkoista kaupunkilaisten aliarviointia. Lisäksi Sinnemäkeä äänestäneet ottavat erittäin suuren riskin, erityisesti, kun meneillään on kaupungin tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeä yleiskaavahanke. Nähtäväksi jää, kuuluiko pakettiin myös vihreiden tuki Guggenheim-museolle. Joka tapauksessa pelkään, että kaupunkilaiset joutuvat maksamaan kalliin hinnan siitä, kun vaativassa tehtävässä toimii epäpätevä henkilö. Kaupunkilaisten ja kaupungin tulevaisuuden kannalta toivon, että hän pärjäisi koulutuksen puutteesta huolimatta ja pätevöityisi käytännössä. Pelkään kuitenkin, että työhön oppiminen tapahtuu kantapään kautta, ja tavallisten kaupunkilaisten lisäksi myös kokoomusvaltuutetut tulevat kiroamaan jälkikäteen monta kertaa tekemäänsä vaihtokauppaa, saivatpa Guggenheim-museon tai eivät.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kaupunginvaltuustossa esitettiin tänään tuttuun tyyliin erikoinen farssi, jossa vihreät saivat palkintonsa siitä, kun kannattivat ensin Lasse Männistön ja sittemmin Pia Sutisen valintaa apulaiskaupunginjohtajan viransijaiseksi ja sen jälkeen uhrasivat Palmian työntekijät kokoomuspolitiikalle oman etunsa nimissä. Vihreiden lehmänkaupat ovat aina kaikkein härskeimpiä.

 

Tänään vuorossa oli kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan valinta. Ehdokkaina olivat nykyinen viranhaltija, DI Hannu Penttilä (sd.), HuK Anni Sinnemäki (vihr.) sekä insinööri Sami Järvinen. Ehdokkaista Penttilällä on tehtävään soveltuvan koulutuksen lisäksi lähes seitsemän vuoden työkokemus haettavana olevasta tehtävästä ja Järvinen on työskennellyt puolen vuoden ajan Espoon kaupungin kiinteistöpalvelut -liikelaitoksen vs. palvelujohtajana, mutta Sinnemäen työkokemus rajoittuu käytännössä hänen poliittiseen uraansa kansanedustajana, työministerinä ja Vihreän liiton puheenjohtajana. Minkäänlaista kaupunkisuunnitteluun liittyvää koulutusta tai työkokemusta hänellä ei ole.

 

Aikaisemmin sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupungin viransijaisuutta täytettäessä Lasse Männistön valintaa käsitelleessä valtuuston istunnossa 27.8. vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja Emma Kari kommentoi tapaa, jolla Helsinki valitsee kaupunginjohtajien virat, toteamalla, että ”[o]lemme sitä mieltä, että järjestelmä on rikki, epädemokraattinen ja epäläpinäkyvä”, ja yritti vierittää vastuun päätöksestä kaupunginhallitukseen perustetulle johtamisen jaostolle. Tällöin vihreiden kritiikki ei kuitenkaan heijastunut käytännössä heidän äänestyspäätöksiinsä, vaan ryhmä Zahra Abdullaa lukuunottamatta äänesti yksimielisesti Männistön valinnan puolesta, kun vaihtoehtona oli viran asettaminen avoimeen hakuun. Syy oudolta näyttäneelle toiminnalle nähtiin tänään ja se oli jo silloin arvelemani: vihreät kaappasivat kokoomuksen, demareiden ja vihreiden sinänsä epädemokraattisessa menettelyssä demareille sovitun apulaiskaupunginjohtajapaikan itselleen.

 

Asiasta valtuustossa käydyssä keskustelussa käytetyt puheenvuorot jakautuivat seuraavasti: vihreät ja demarit 3, perussuomalaiset 6, vasemmistoliitto 2 sekä keskusta ja kristillisdemokraatit 1. Erittäin huomionarvoista on se, ettei valtuuston suurin ryhmä, kokoomus, käyttänyt asiassa yhtään puheenvuoroa (kuten myöskään RKP). Ei, vaikka itse kysyin puheessani heidän kantaansa ja myös valtuutettu Kanerva ihmetteli puheessaan, eikö heillä ole asiaan mitään sanottavaa.

 

Äänestystuloksen näkemisen jälkeen en varsinaisesti ihmettele, miksi kokoomusvaltuutetut eivät puhuneet sanaakaan käsittelyn aikana: äänestystulos Sinnemäki 49 – Penttilä 34 – 2 tyhjää edellyttää käytännössä sitä, että koko kokoomusryhmä tuki Sinnemäkeä. Kun keskustan ja KD:n ryhmät sekä SKP:n Hakanen puheenvuoroissaan ilmoittivat tukevansa Penttilää ja PS-ryhmässäkin oli vahva yhteisymmärrys Penttilän kannattamisesta, on suljetusta lippuäänestyksestä huolimatta helppo tehdä valistunut arvaus, että Sinnemäkeä tuki koko kokoomuksen (23 valtuutettua), vihreiden (19) ja RKP:n (5) ryhmät sekä kaksi vasemmistoliiton, jolla ei ollut asiasta ryhmäpäätöstä, valtuutettua. Vastaavasti Penttilän 34 äänen saalis koostui todennäköisesti kaikista SDP:n (15), keskustan (3), kristillisdemokraattien (2) ja SKP:n (1) äänistä sekä suurimmasta osasta perussuomalaisten (8) ja jäljellä olevista (7) vasemmistoliiton äänistä. Kahta tyhjää äänestänyttä lienee kokonaisuuden kannalta turha arvailla.

 

Tällainen suhmurointi on kabinettipolitiikkaa pahimmillaan ja osoittaa melkoista kaupunkilaisten aliarviointia. Lisäksi Sinnemäkeä äänestäneet ottavat erittäin suuren riskin, erityisesti, kun meneillään on kaupungin tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeä yleiskaavahanke. Nähtäväksi jää, kuuluiko pakettiin myös vihreiden tuki Guggenheim-museolle. Joka tapauksessa pelkään, että kaupunkilaiset joutuvat maksamaan kalliin hinnan siitä, kun vaativassa tehtävässä toimii epäpätevä henkilö. Kaupunkilaisten ja kaupungin tulevaisuuden kannalta toivon, että hän pärjäisi koulutuksen puutteesta huolimatta ja pätevöityisi käytännössä. Pelkään kuitenkin, että työhön oppiminen tapahtuu kantapään kautta, ja tavallisten kaupunkilaisten lisäksi myös kokoomusvaltuutetut tulevat kiroamaan jälkikäteen monta kertaa tekemäänsä vaihtokauppaa, saivatpa Guggenheim-museon tai eivät.

]]>
26 http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/180928-mika-oli-sinnemaen-valinnan-hinta#comments Anni Sinnemäki Helsingin kaupunginvaltuusto Helsinki Kokoomuspolitiikka Wed, 26 Nov 2014 21:56:00 +0000 Nuutti Hyttinen http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/180928-mika-oli-sinnemaen-valinnan-hinta
Malmin lentokenttä, vaalilupaukset ja karu todellisuus http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/179885-malmin-lentokentta-vaalilupaukset-ja-karu-todellisuus <p>Ennen viime kunnallisvaaleja Malmin lentoaseman ystävät ry (MLY) teki helsinkiläisille kunnallisvaaliehdokkaille <a href="http://pelastamalmi.org/www.pelastamalmi.org/fi/luettavaa/kuntavaalit12.html">kyselyn heidän kannoistaan Malmin lentokenttää koskien</a>. Tänään vuoden 2015 talousarvion hyväksymisen yhteydessä Helsingin kaupunginvaltuusto äänesti tekemästäni asiaa koskevasta ponnesta:</p><p><em>&quot;Hyväksyttäessään vuoden 2015 talousarvioehdotuksen kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus selvittää mahdollisuudet säilyttää Malmin lentokenttä harrasteilmailun, pelastustoiminnan ja ilmailukoulutuksen käytössä myös tulevaisuudessa, vaikka valtion toiminta kentällä loppuisikin, sekä toteuttaa vastaava asuntotuotanto infrakustannusten alentamiseksi täydennysrakentamisen keinoin sekä uusia alueita kaavoitettaessa rakennustehokkuutta nostamalla.&quot;</em></p><p>Huomatkaa kohdat &quot;selvittää mahdollisuudet&quot; sekä tavoite pyrkiä vastaavaan asuntotuotantoon rakennustehokkuutta (joka Helsingissä on maailman suurkaupunkeihin verrattuna varsin alhainen) nostamalla. Siitä huolimatta valtuustossa vain 14 valtuutettua äänesti ponnen puolesta, 12 vastusti pontta, Muttilainen oli poissa/unohti painaa nappia ja 58 valtuutettua äänesti tyhjää. Tässä tapauksessa tyhjän äänestäminen tarkoittaa käytännössä kuitenkin ponnen vastustamista, koska ponnen läpimeno vaatii 43 ääntä.</p><p>Huomionarvoisaa on, että yli puolet niistä paikalla olleista kokoomuksen valtuustoryhmän jäsenistä, jotka olivat ilmaisseet MLY:n kyselyssä kannattavansa lentokentän säilyttämistä, eivät kannattaneet lentokentän säilyttämistä äänestyksessä. Ainoastaan Sirpa Asko-Seljavaara kannatti kentän säilyttämistä vaativaa pontta. Myös RKP:n ryhmässä takinkääntäjiä oli yli puolet (3/5 ryhmästä, vain Jan D. Oker-Blom äänesti aiemman kantansa mukaan). Vihreiden ja demarien ryhmästä molemmista kaksi kyselyssä kentän säilyttämistä kannattanutta äänesti valtuustossa tyhjää. Koko lista tyhjää äänestäneistä, jotka kyselyssä ilmoittivat kannattavansa kentän säilyttämistä:</p><p>Björn Månsson (RKP)<br />Marcus Rantala (RKP)<br />Gunvor Brettschneider (RKP)<br />Pia Pakarinen (kok.)<br />Hennariikka Andersson (kok.)<br />Harry Bogomoloff (kok.)<br />Heimo Laaksonen (kok.)<br />Ulla-Maija Urho (kok.)<br />Matti Enroth (kok.)<br />Terhi Koulumies (kok.)<br />Fatbardhe Hetemaj (kok.)<br />Kauko Koskinen (kok.)<br />Arja Karhuvaara (kok.)<br />Jaana Pelkonen (kok.)<br />Lea Saukkonen (kok.)<br />Timo Raittinen (kok.)<br />Suzan Ikävalko (vihr.)<br />Otso Kivekäs (vihr.)<br />Osku Pajamäki (SDP)<br />Ville Jalovaara (SDP)</p><p>Lainauksia tyhjää äänestäneiden vastauksista MLY:n kyselyssä:</p><p><em>&quot;Asun Tapanilassa, eli aika lähellä Malmin lentoasemaa. Olen pohtinut tätä eri kantilta. Tonttimaatakin tarvittaisiin, mutta kenttäalue ei sovellu siihen tarkoitukseen. Helsingissä tarvitaan pienkonekenttä. Jos Malmin kenttä siirretään pois, menetetään samalla se viheralue minkä se ja sen ympäristö muodostavat. Eli olen päätynyt siihen että lentoasema pitää säilyttää, myös historiallisesti ja nostalgisesti arvokkaana.&quot;</em></p><p><em>-</em>Björn Månsson, RKP</p><p>&quot;<em>Kyllä, haluan säilyttää Malmin lentokentän ilmailukäytössä. Olen ollut samaa mieltä ja myöskin sanonut sen koko ajan kun sen käytöstä on keskusteltu. Se täyttää tärkeän tehtävän Helsingissä nykyaikanakin. Siitähän keskusteltiin paljon kun lentokenttä oli vaakalaudalla joitakin vuosia sitten. Korvaavaa paikkaa ei löytynyt lähiseuduilta. Tällä hetkellä Helsingissä on niin paljon muita rakennusprojektejä menossa, että sekä investoinnin että ajan suhteen tässä vaiheessa minusta ei tarvitse keinotekoisesti ruveta etsimään muita kohteita.</em>&quot;</p><p>-Gunvor Brettschneider, RKP</p><p>&quot;<em>Kannatan Malmin lentoaseman säilyttämistä ilmailukäytössä. Yhteiskunta ja pääkaupunkiseutu tarvitsee sitä, kenttä on osa historiaamme, se tarjoaa levollisen maiseman Malmin, Tapanilan ja Puistolan välissä, suoalueena soveltuu erittäin huonosti rakentamiseen sekä nykyisellään tarjoaa virikkeellisyyttä ympäristöönsä.</em>&quot;</p><p>-Heimo Laaksonen, kok.</p><p>&quot;<em>Helsinki tarvitsee kakkoslentokentän. Malmin kenttä on hyvä siihen tarkoitukseen ja se on säilytettävä niin kauan kun hyvällä sijainnilla oleva muu kenttä on käytössä. Tulevina vuosikymmeninä kentän paikka on harkittava uudelleen.</em>&quot;</p><p>-Ulla-Maija Urho, kok.</p><p>&quot;<em>Malmin lentokentän alue voidaan rakentaa vasta sitten, kun Helsingin muut rakentamiskelpoiset alueet on rakennettu. Malmin lentokentällä on aktiivista toimintaa. Kentän säilyminen ilmailukäytössä on tärkeää ilmailun ammattilaisille ja harrastajille sekä siellä työskenteleville ja heidän perheilleen.</em>&quot;</p><p>-Matti Enroth, kok.</p><p>&quot;<em>Malmin lentokenttä on tärkeä ja perinteinen osa Helsingin historiaa. Sen säilyttäminen siis kannattaa!</em>&quot;</p><p>-Terhi Koulumies, kok.</p><p>&quot;<em>Ilman muuta Helsinki tarvitsee myös pelastustoimeen ja katastrofivalmiuteen soveltuvan kakkoslentokentän. Säilytettävä niin kauan kuin yhtä hyvällä sijainnilla onnistutaan uusi tila kentälle löytämään. Faktahan on se, että asutuksen kasvaessa lähivuosikymmeninä kentän paikkaa on harkittava uudelleen Asutuksen päällä lasku- ja nousureitit eivät voi sijaita. --</em>&quot;</p><p>-Arja Karhuvaara, kok.</p><p>&quot;<em>En ole muuttanut kantaani asian suhteen. Haluan säilyttää Malmin lentoaseman ilmailukäytössä. Perusteluni on ollut ja on edelleen: Helsinki ja pääkaupunkiseutu tarvitsee siviili-ilmailu kentän joka sopii niin pienilmailun kuin liikelentojen tarpeisiin sekä ilmailun harrastajien käyttöön. Tällainen kenttä ei voi olla alueen ulkopuolella sillä silloin se ei ole Pääkaupunkiseudun kenttä. Esimerkiksi Lahden lähelle tarjottavaa korvaavaa kenttää ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua Pääkaupunkiseudun pienilmailukentäksi tai ilmailun harrastajien kentäksi tai miksikään muuksi johon lisättäisiin etuliite Pääkaupunkiseutu.</em>&quot;</p><p>-Lea Saukkonen, kok.</p><p>&quot;<em>Kannatan Malmin kentän säilyttämistä ilmailun käytössä. Kaavoitus ja asuntotuotanto pitäisi järjestää ja johtaa demokraattisesti maakunnan tasolla, kuten Tukholman alueella. Tällöin olisi paremmat edellytykset kestävälle suunnittelulle eikä Helsingin tarvitsisi väkisin kaavoittaa asuntoja joka paikkaan.</em>&quot;</p><p>-Suzan Ikävalko, vihr.</p><p>&quot;<em>Malmin kentällä on pitkä ja arvokas historia. Lisäksi harrasteilmailuun, koulutukseen, pelastustoimintaan jne tarvitaan kenttää Helsingin seudulla, eikä se voi olla Helsinki-Vantaa.</em></p><p><em>--</em></p><p><em>Siksi Malmia ei pidä eikä voi ruveta tähän hätään sulkemaan rakennusmaaksi. Mutta joskus 2030-luvulla, kun paremmat paikat on jo rakennettu, ja jos korvaava paikka lentotoiminnalle on löydetty, Malmin rakentamistakin pitää voida harkita.</em>&quot;</p><p>-Otso Kivekäs, vihr.</p><p>&quot;<em>Kenttä tulee säilyttää niin kauan kuin sopiva ja toimiva korvaava vaihtoehto riittävän läheltä Helsinkiä löytyy. Tämä on osoittautunut hyvin vaikeaksi, ehkä jopa mahdottomaksi, tavoitteeksi. Pienilmailukenttä ei voi olla sadan kilometrin päässä Helsingin keskustasta, sillä tässä tapauksessa se ei olisi enää Helsingin toinen lentoasema.</em>&quot;</p><p>-Ville Jalovaara, SDP</p><p>Ehkäpä erityisesti näillä, aikaisemman poikkeavan kantansa asiallisesti ja varsin hyvin perustelleilla kaupunginvaltuutetuilla olisi nyt äänestäjilleen selittämisen paikka: miksi äänestitte parhaan ymmärryksenne vastaisesti?</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ennen viime kunnallisvaaleja Malmin lentoaseman ystävät ry (MLY) teki helsinkiläisille kunnallisvaaliehdokkaille kyselyn heidän kannoistaan Malmin lentokenttää koskien. Tänään vuoden 2015 talousarvion hyväksymisen yhteydessä Helsingin kaupunginvaltuusto äänesti tekemästäni asiaa koskevasta ponnesta:

"Hyväksyttäessään vuoden 2015 talousarvioehdotuksen kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus selvittää mahdollisuudet säilyttää Malmin lentokenttä harrasteilmailun, pelastustoiminnan ja ilmailukoulutuksen käytössä myös tulevaisuudessa, vaikka valtion toiminta kentällä loppuisikin, sekä toteuttaa vastaava asuntotuotanto infrakustannusten alentamiseksi täydennysrakentamisen keinoin sekä uusia alueita kaavoitettaessa rakennustehokkuutta nostamalla."

Huomatkaa kohdat "selvittää mahdollisuudet" sekä tavoite pyrkiä vastaavaan asuntotuotantoon rakennustehokkuutta (joka Helsingissä on maailman suurkaupunkeihin verrattuna varsin alhainen) nostamalla. Siitä huolimatta valtuustossa vain 14 valtuutettua äänesti ponnen puolesta, 12 vastusti pontta, Muttilainen oli poissa/unohti painaa nappia ja 58 valtuutettua äänesti tyhjää. Tässä tapauksessa tyhjän äänestäminen tarkoittaa käytännössä kuitenkin ponnen vastustamista, koska ponnen läpimeno vaatii 43 ääntä.

Huomionarvoisaa on, että yli puolet niistä paikalla olleista kokoomuksen valtuustoryhmän jäsenistä, jotka olivat ilmaisseet MLY:n kyselyssä kannattavansa lentokentän säilyttämistä, eivät kannattaneet lentokentän säilyttämistä äänestyksessä. Ainoastaan Sirpa Asko-Seljavaara kannatti kentän säilyttämistä vaativaa pontta. Myös RKP:n ryhmässä takinkääntäjiä oli yli puolet (3/5 ryhmästä, vain Jan D. Oker-Blom äänesti aiemman kantansa mukaan). Vihreiden ja demarien ryhmästä molemmista kaksi kyselyssä kentän säilyttämistä kannattanutta äänesti valtuustossa tyhjää. Koko lista tyhjää äänestäneistä, jotka kyselyssä ilmoittivat kannattavansa kentän säilyttämistä:

Björn Månsson (RKP)
Marcus Rantala (RKP)
Gunvor Brettschneider (RKP)
Pia Pakarinen (kok.)
Hennariikka Andersson (kok.)
Harry Bogomoloff (kok.)
Heimo Laaksonen (kok.)
Ulla-Maija Urho (kok.)
Matti Enroth (kok.)
Terhi Koulumies (kok.)
Fatbardhe Hetemaj (kok.)
Kauko Koskinen (kok.)
Arja Karhuvaara (kok.)
Jaana Pelkonen (kok.)
Lea Saukkonen (kok.)
Timo Raittinen (kok.)
Suzan Ikävalko (vihr.)
Otso Kivekäs (vihr.)
Osku Pajamäki (SDP)
Ville Jalovaara (SDP)

Lainauksia tyhjää äänestäneiden vastauksista MLY:n kyselyssä:

"Asun Tapanilassa, eli aika lähellä Malmin lentoasemaa. Olen pohtinut tätä eri kantilta. Tonttimaatakin tarvittaisiin, mutta kenttäalue ei sovellu siihen tarkoitukseen. Helsingissä tarvitaan pienkonekenttä. Jos Malmin kenttä siirretään pois, menetetään samalla se viheralue minkä se ja sen ympäristö muodostavat. Eli olen päätynyt siihen että lentoasema pitää säilyttää, myös historiallisesti ja nostalgisesti arvokkaana."

-Björn Månsson, RKP

"Kyllä, haluan säilyttää Malmin lentokentän ilmailukäytössä. Olen ollut samaa mieltä ja myöskin sanonut sen koko ajan kun sen käytöstä on keskusteltu. Se täyttää tärkeän tehtävän Helsingissä nykyaikanakin. Siitähän keskusteltiin paljon kun lentokenttä oli vaakalaudalla joitakin vuosia sitten. Korvaavaa paikkaa ei löytynyt lähiseuduilta. Tällä hetkellä Helsingissä on niin paljon muita rakennusprojektejä menossa, että sekä investoinnin että ajan suhteen tässä vaiheessa minusta ei tarvitse keinotekoisesti ruveta etsimään muita kohteita."

-Gunvor Brettschneider, RKP

"Kannatan Malmin lentoaseman säilyttämistä ilmailukäytössä. Yhteiskunta ja pääkaupunkiseutu tarvitsee sitä, kenttä on osa historiaamme, se tarjoaa levollisen maiseman Malmin, Tapanilan ja Puistolan välissä, suoalueena soveltuu erittäin huonosti rakentamiseen sekä nykyisellään tarjoaa virikkeellisyyttä ympäristöönsä."

-Heimo Laaksonen, kok.

"Helsinki tarvitsee kakkoslentokentän. Malmin kenttä on hyvä siihen tarkoitukseen ja se on säilytettävä niin kauan kun hyvällä sijainnilla oleva muu kenttä on käytössä. Tulevina vuosikymmeninä kentän paikka on harkittava uudelleen."

-Ulla-Maija Urho, kok.

"Malmin lentokentän alue voidaan rakentaa vasta sitten, kun Helsingin muut rakentamiskelpoiset alueet on rakennettu. Malmin lentokentällä on aktiivista toimintaa. Kentän säilyminen ilmailukäytössä on tärkeää ilmailun ammattilaisille ja harrastajille sekä siellä työskenteleville ja heidän perheilleen."

-Matti Enroth, kok.

"Malmin lentokenttä on tärkeä ja perinteinen osa Helsingin historiaa. Sen säilyttäminen siis kannattaa!"

-Terhi Koulumies, kok.

"Ilman muuta Helsinki tarvitsee myös pelastustoimeen ja katastrofivalmiuteen soveltuvan kakkoslentokentän. Säilytettävä niin kauan kuin yhtä hyvällä sijainnilla onnistutaan uusi tila kentälle löytämään. Faktahan on se, että asutuksen kasvaessa lähivuosikymmeninä kentän paikkaa on harkittava uudelleen Asutuksen päällä lasku- ja nousureitit eivät voi sijaita. --"

-Arja Karhuvaara, kok.

"En ole muuttanut kantaani asian suhteen. Haluan säilyttää Malmin lentoaseman ilmailukäytössä. Perusteluni on ollut ja on edelleen: Helsinki ja pääkaupunkiseutu tarvitsee siviili-ilmailu kentän joka sopii niin pienilmailun kuin liikelentojen tarpeisiin sekä ilmailun harrastajien käyttöön. Tällainen kenttä ei voi olla alueen ulkopuolella sillä silloin se ei ole Pääkaupunkiseudun kenttä. Esimerkiksi Lahden lähelle tarjottavaa korvaavaa kenttää ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua Pääkaupunkiseudun pienilmailukentäksi tai ilmailun harrastajien kentäksi tai miksikään muuksi johon lisättäisiin etuliite Pääkaupunkiseutu."

-Lea Saukkonen, kok.

"Kannatan Malmin kentän säilyttämistä ilmailun käytössä. Kaavoitus ja asuntotuotanto pitäisi järjestää ja johtaa demokraattisesti maakunnan tasolla, kuten Tukholman alueella. Tällöin olisi paremmat edellytykset kestävälle suunnittelulle eikä Helsingin tarvitsisi väkisin kaavoittaa asuntoja joka paikkaan."

-Suzan Ikävalko, vihr.

"Malmin kentällä on pitkä ja arvokas historia. Lisäksi harrasteilmailuun, koulutukseen, pelastustoimintaan jne tarvitaan kenttää Helsingin seudulla, eikä se voi olla Helsinki-Vantaa.

--

Siksi Malmia ei pidä eikä voi ruveta tähän hätään sulkemaan rakennusmaaksi. Mutta joskus 2030-luvulla, kun paremmat paikat on jo rakennettu, ja jos korvaava paikka lentotoiminnalle on löydetty, Malmin rakentamistakin pitää voida harkita."

-Otso Kivekäs, vihr.

"Kenttä tulee säilyttää niin kauan kuin sopiva ja toimiva korvaava vaihtoehto riittävän läheltä Helsinkiä löytyy. Tämä on osoittautunut hyvin vaikeaksi, ehkä jopa mahdottomaksi, tavoitteeksi. Pienilmailukenttä ei voi olla sadan kilometrin päässä Helsingin keskustasta, sillä tässä tapauksessa se ei olisi enää Helsingin toinen lentoasema."

-Ville Jalovaara, SDP

Ehkäpä erityisesti näillä, aikaisemman poikkeavan kantansa asiallisesti ja varsin hyvin perustelleilla kaupunginvaltuutetuilla olisi nyt äänestäjilleen selittämisen paikka: miksi äänestitte parhaan ymmärryksenne vastaisesti?

 

]]>
18 http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/179885-malmin-lentokentta-vaalilupaukset-ja-karu-todellisuus#comments Helsingin kaupunginvaltuusto Kunnallispolitiikka Kunnallisvaalit Malmin lentokenttä Wed, 12 Nov 2014 22:08:18 +0000 Nuutti Hyttinen http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/179885-malmin-lentokentta-vaalilupaukset-ja-karu-todellisuus
Kokoomus tyri taas! Johtajuus täysin hukassa? http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176176-kokoomus-tyri-taas-johtajuus-taysin-hukassa <p>Kokoomuksen politiikka on ollut muutaman viime viikon ajan siinä määrin tuuliajolla, että se muistuttaa lähinnä farssia. Viimeistään tämän päivän käänteen myötä se kuitenkin jo parodioi itse itseään: nyt <a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288738965556.html">kokoomus on nimittämässä entisen puoluesihteerin Taru Tujusen (kok.) Kevan hallituksen puheenjohtajaksi Laura Rädyn (kok.) tilalle</a>.</p><p><em>(Edit: Ilta-Sanomien 17.9.2014 16:42 päivätyn <a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288739282367.html">uutisen mukaan Tujunen vetäytyy ja kokoomuksen uusi ehdokas on Anna-Kaisa Ikonen</a>.)</em></p><p>Kun itse <a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288733234355.html">pääministeri Alexander Stubb (kok.) on tuominnut Lasse Männistön (kok.) ja Rädyn tuolileikin &rdquo;vanhanaikaisena politiikkana&rdquo; vedoten avoimen ja reilumman politiikan puolesta suhmuroinnin sijaan</a>, nyt viimeistään pitäisi olla kenelle tahansa selvää, että sanojen ja käytännön tekojen välillä on melkoinen ristiriita. Kysymys kuuluu ainoastaan: valehteleeko Stubb tietoisesti kokoomuksen tavoitteista vai eikö hän kykene johtamaan puoluettaan, koska häneltä puuttuu kentän kunnioitus?</p><p>Jo Lasse Männistön apulaiskaupunginjohtajavalintaan ja eronpyyntöön eduskunnasta liittyneen kohun yhteydessä <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014090418631292_uu.shtml">heräsi epäilys, ettei Stubb kykene laittamaan omia joukkojaan kuriin, vaan siihen tarvittiin entistä puoluesihteeriä Taru Tujusta</a>. Kun apulaiskaupunginjohtajafarssi jatkuu yhä, Kevan hallituksen johtopestin junailu entiselle puoluesihteerille vaikuttaa pakostikin siltä, että tavoitteena on Tujusen hiljentäminen siten, että hän asettaisi henkilökohtaisen etunsa etusijalle eikä puolueen julkisuuskuvan suojelemisen nimissä torppaisi Pia Sutisen nimitystä Helsingin apulaiskaupunginjohtajan viransijaiseksi.&nbsp; Mikäli Rädyn ja Männistön tuolileikkiä torppaamassa ollut Tujunen oli näin halvalla ostettavissa ja on nyt itse täysillä leikissä mukana, kertoo sekin kokoomuksen moraalista jotain. Yksi käsi pesee toisen, varsinainen maan tapa tämäkin.</p><p><em>(Edit:&nbsp;Ilta-Sanomien 17.9.2014 16:42 päivätyn&nbsp;<a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288739282367.html">uutisen</a>&nbsp;perusteella näyttää siltä, että puolueen julkisuuskuva oli tärkeämpi)</em></p><p>Stubbin kompurointi puolueensa johdossa ja pääministerinä sai yhä koomisempia piirteitä myös <a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288738717589.html">hänen vastustettuaan TVO:n ydinvoimalaluvan uudelleenharkintaa SDP:n toivomuksen mukaisesti</a>. Eikö pääministeri ymmärrä, että politiikassa ydinvoimaa joko kannatetaan tai vastustetaan, joten tässä asiassa yritys pelata kokoomukselle tyypilliseen tapaan kaksilla rattailla ja vastustaa ydinvoimaa puolittain on tuhoon tuomittu eikä sillä saada keneltäkään pisteitä? Kun kokoomus on jo valinnut ydinvoimamyönteisen kannan ja karkottamassa sillä vihreät hallituksesta, toisen hallituskumppanin ärsyttäminen vastustamalla toista ydinvoimalalupaa osoittaa pahaa poliittisen pelisilmän puutetta. <a href="http://www.sampoterho.net/?p=3353">Vaikka Stubbilta fiilistely ja Twitter-päivitykset onnistuvatkin</a>, hänen huolella rakennettu julkisuuskuvansa tuntuu murenevan kovaa vauhtia, kun kyvyttömyys hankaliin päätöksiin tulee julki.</p><p>Kokoomuksen uskottavuutta ei myöskään helpota se, että samanaikaisesti pääministerin kompuroinnin kanssa <a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288738714176.html">Vantaan kaupunginhallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja Tapani Mäkinen (kok.) on uutisotsikoissa ulosottokierteensä vuoksi</a>. Siinä, missä lifestyle-pääministeri Stubb ei kykene vaikeisiin päätöksiin ja saamaan Helsingin kokoomuksen ahneutta kuriin, Vantaan merkittävin yksittäinen poliittisen vallan käyttäjä ei kykene hoitamaan edes omaa talouttaan moitteettomasti, johtamansa kaupungin taloudesta puhumattakaan. Onko ihme, että Suomi on luisumassa kohti konkurssia, kun taloudestamme päättävät tämän tason henkilöt? Jos kokoomus olisi tehnyt fiksumman valinnan ja valinnut puheenjohtajakseen mainostoimiston rakentaman kiiltokuvahahmon sijaan huomattavasti kokeneemman&nbsp; raskaan sarjan poliitikon, elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren (kok.), olisiko puolue nyt vastaavassa kyvyttömyyden ja moraalisen rappion tilassa?</p><p><em>(Juttua päivitetty 17.9.2014 klo 17:31 Ilta-Sanomien <a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288739282367.html">uutisen</a> pohjalta, kursivoidut osuudet.)</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kokoomuksen politiikka on ollut muutaman viime viikon ajan siinä määrin tuuliajolla, että se muistuttaa lähinnä farssia. Viimeistään tämän päivän käänteen myötä se kuitenkin jo parodioi itse itseään: nyt kokoomus on nimittämässä entisen puoluesihteerin Taru Tujusen (kok.) Kevan hallituksen puheenjohtajaksi Laura Rädyn (kok.) tilalle.

(Edit: Ilta-Sanomien 17.9.2014 16:42 päivätyn uutisen mukaan Tujunen vetäytyy ja kokoomuksen uusi ehdokas on Anna-Kaisa Ikonen.)

Kun itse pääministeri Alexander Stubb (kok.) on tuominnut Lasse Männistön (kok.) ja Rädyn tuolileikin ”vanhanaikaisena politiikkana” vedoten avoimen ja reilumman politiikan puolesta suhmuroinnin sijaan, nyt viimeistään pitäisi olla kenelle tahansa selvää, että sanojen ja käytännön tekojen välillä on melkoinen ristiriita. Kysymys kuuluu ainoastaan: valehteleeko Stubb tietoisesti kokoomuksen tavoitteista vai eikö hän kykene johtamaan puoluettaan, koska häneltä puuttuu kentän kunnioitus?

Jo Lasse Männistön apulaiskaupunginjohtajavalintaan ja eronpyyntöön eduskunnasta liittyneen kohun yhteydessä heräsi epäilys, ettei Stubb kykene laittamaan omia joukkojaan kuriin, vaan siihen tarvittiin entistä puoluesihteeriä Taru Tujusta. Kun apulaiskaupunginjohtajafarssi jatkuu yhä, Kevan hallituksen johtopestin junailu entiselle puoluesihteerille vaikuttaa pakostikin siltä, että tavoitteena on Tujusen hiljentäminen siten, että hän asettaisi henkilökohtaisen etunsa etusijalle eikä puolueen julkisuuskuvan suojelemisen nimissä torppaisi Pia Sutisen nimitystä Helsingin apulaiskaupunginjohtajan viransijaiseksi.  Mikäli Rädyn ja Männistön tuolileikkiä torppaamassa ollut Tujunen oli näin halvalla ostettavissa ja on nyt itse täysillä leikissä mukana, kertoo sekin kokoomuksen moraalista jotain. Yksi käsi pesee toisen, varsinainen maan tapa tämäkin.

(Edit: Ilta-Sanomien 17.9.2014 16:42 päivätyn uutisen perusteella näyttää siltä, että puolueen julkisuuskuva oli tärkeämpi)

Stubbin kompurointi puolueensa johdossa ja pääministerinä sai yhä koomisempia piirteitä myös hänen vastustettuaan TVO:n ydinvoimalaluvan uudelleenharkintaa SDP:n toivomuksen mukaisesti. Eikö pääministeri ymmärrä, että politiikassa ydinvoimaa joko kannatetaan tai vastustetaan, joten tässä asiassa yritys pelata kokoomukselle tyypilliseen tapaan kaksilla rattailla ja vastustaa ydinvoimaa puolittain on tuhoon tuomittu eikä sillä saada keneltäkään pisteitä? Kun kokoomus on jo valinnut ydinvoimamyönteisen kannan ja karkottamassa sillä vihreät hallituksesta, toisen hallituskumppanin ärsyttäminen vastustamalla toista ydinvoimalalupaa osoittaa pahaa poliittisen pelisilmän puutetta. Vaikka Stubbilta fiilistely ja Twitter-päivitykset onnistuvatkin, hänen huolella rakennettu julkisuuskuvansa tuntuu murenevan kovaa vauhtia, kun kyvyttömyys hankaliin päätöksiin tulee julki.

Kokoomuksen uskottavuutta ei myöskään helpota se, että samanaikaisesti pääministerin kompuroinnin kanssa Vantaan kaupunginhallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja Tapani Mäkinen (kok.) on uutisotsikoissa ulosottokierteensä vuoksi. Siinä, missä lifestyle-pääministeri Stubb ei kykene vaikeisiin päätöksiin ja saamaan Helsingin kokoomuksen ahneutta kuriin, Vantaan merkittävin yksittäinen poliittisen vallan käyttäjä ei kykene hoitamaan edes omaa talouttaan moitteettomasti, johtamansa kaupungin taloudesta puhumattakaan. Onko ihme, että Suomi on luisumassa kohti konkurssia, kun taloudestamme päättävät tämän tason henkilöt? Jos kokoomus olisi tehnyt fiksumman valinnan ja valinnut puheenjohtajakseen mainostoimiston rakentaman kiiltokuvahahmon sijaan huomattavasti kokeneemman  raskaan sarjan poliitikon, elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren (kok.), olisiko puolue nyt vastaavassa kyvyttömyyden ja moraalisen rappion tilassa?

(Juttua päivitetty 17.9.2014 klo 17:31 Ilta-Sanomien uutisen pohjalta, kursivoidut osuudet.)

]]>
7 http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176176-kokoomus-tyri-taas-johtajuus-taysin-hukassa#comments keva Kokoomuspolitiikka Laura Räty Taru Tujunen Wed, 17 Sep 2014 10:33:20 +0000 Nuutti Hyttinen http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176176-kokoomus-tyri-taas-johtajuus-taysin-hukassa
Kärsiikö kokoomus johtajuuskriisistä? http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175827-karsiiko-kokoomus-johtajuuskriisista <p>Keskiviikkona kaupunginvaltuuston kokouksen aikana <a href="http://yle.fi/uutiset/kokoomus_esittaa_helsingin_apulaiskaupunginjohtajan_viransijaiseksi_pia_sutista/7464397">kävi ilmi</a>, että kokoomuksen uusin ehdokas sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajan viransijaisuuteen on Pia Sutinen. Aikaisemmin <a href="http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/174706-mannisto-ja-raty-tuhansien-eurojen-palkankorotukset-vihreiden-ja-sdpn-tuella">valtuuston 27.8. kokouksessa viransijaiseksi valittiin kokoomuksen ehdokkaana kansanedustaja Lasse Männistö</a> vihreiden, demareiden ja RKP:n tuella. Asiasta kuitenkin nousi <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014082918613748_uu.shtml">kohu</a> epämääräisten toimintatapojen ja todennäköisten taustamotiivien tultua julki. <a href="http://yle.fi/uutiset/heinaluoma_manniston_ero_eduskunnasta_ei_ole_lapihuutojuttu/7444857">Eduskunnan puhemies Heinäluoman ilmoitettua, ettei Männistön ero eduskunnasta olisi läpihuutojuttu</a>, <a href="http://yle.fi/uutiset/mannisto_vetaa_pois_eroanomuksensa_eduskunnasta/7450228">Männistö veti itse eronpyyntönsä pois</a> ja <a href="http://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginhallitus/Suomi/Paatoshistoria/2014/Kanslia_2014-09-15_Khs_32_El/91D25236-A2E0-4F75-9D26-E29B9540FE0D/V_2492014_Sosiaali-_ja_terveystointa_johtavan_apul.html">ilmoitti, ettei ota apulaiskaupunginjohtajan viransijaisuutta vastaan</a>.</p><p>Isommassa kuvassa huomiotaherättävää oli pääministeri Stubbin poukkoileva toiminta: ensin <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014090218625766_uu.shtml">Stubb oli julkisuudessa sitä mieltä, että on vain hyväksi, että kansanedustajien keskuudessa on vaihtuvuutta</a>. Kun maito oli jo kaatunut, hän <a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288733234355.html">kommentoi</a> Männistön valinnan aiheuttamaa kohua seuraavasti:</p><p>&rdquo;<em>Valitettavasti asiat ovat sitä, miltä näyttävät. Tapa, jolla päätös syntyi, oli väärä. Se oli vanhanaikaista politiikkaa.</em>&rdquo;</p><p>Erityisen mielenkiintoiseksi nykytilanteen tekee kuitenkin se, että Stubb samassa haastattelussa antoi ymmärtää, että hän olisi avoimemman toimintatavan kannalla:</p><p>&rdquo;<em>Haluan tuoda kokoomukseen ja politiikkaan uuden tavan toimia. Haluan, että se tapa on avoin ja se tapa tuntuu ja näyttää reilulta. Tässä (Männistön asiassa) nämä kriteerit eivät täyttyneet vaikka Lasse Männistö olisi pätevä&nbsp; tehtävään.</em>&rdquo;</p><p>Sen sijaan, että kokoomus olisi mm. perussuomalaisten ja vasemmistoliiton kaupunginvaltuustossakin vaatimalla tavalla esittämässä tehtävää avoimeen hakuun tai edes nostaisi ehdokkaaksi tehtävään omista joukoistaan pitkän linjan <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Sari_Sarkomaa">poliittisen konkarin, jolla olisi tehtävään soveltuva koulutus ja riittävä aikaisempi kokemus</a>, Helsingin Kokoomuksen valtuustoryhmä esittää tehtävään <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/Helsingin+johtopestiin+ehdolla+taas+R%C3%A4dyn+kaveri/a1410410616274?ref=hs-top4-2">Laura Rädyn hyvää kaveria ja entistä vaalityöntekijää</a>.</p><p>Vaikka Sutinen soveltuukin lähes varmasti Männistöä paremmin tehtävään, HS:n haastattelemien tahojen mukaan hän ei ole alansa huippuasiantuntija eikä myöskään tavallisten helsinkiläisten kannalta paras valinta:</p><p>&rdquo;<em>Sekä Sutisen alaiset että sosiaali- ja terveysalan poliitikot kuvailevat häntä kokoomuslaisen tehokkuuspolitiikan edustajaksi, joka tekee päätöksiä usein eurot silmissään.</em></p><p><em>&quot;Hallinnollista ymmärrystä hänellä on, mutta sisällöllinen asiantuntemus ei välttämättä ole hirveän vahva&quot;, kuvailee eräs vasemmistoliiton edustaja.</em>&rdquo;</p><p>Yhtäläisyys Männistön valinnan takana olleeseen toimintamalliin on vahva, sillä Sutinen nostettiin jo perhepalvelujohtajan tehtävään ilman sosiaalialan tutkintoa (myöhemmin hän tosin on hankkinut HS:n mukaan sosiaalityöntekijän kelpoisuuden) ja nykyiseen työhönsä häntä esitti kukapa muukaan kuin Laura Räty. <a href="http://yle.fi/uutiset/kokoomus_esittaa_helsingin_apulaiskaupunginjohtajan_viransijaiseksi_pia_sutista/7464397">YLE pitää Sutisen valintaa todennäköisenä</a>, sillä &rdquo;Helsingissä sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajan paikka on poliittisten ryhmien sopimuksella jyvitetty kokoomukselle.&rdquo;</p><p>Tämän perusteella herää kysymys, kuunteleeko Helsingin kokoomusjohto lainkaan, mitä pääministeri sanoo, vai eikö se vain välitä pääministerin ilmaisemasta tahdosta luopua vanhanaikaisesta suhmurointipolitiikasta ja siirtyä uuteen, avoimempaan ja reilumpaan toimintatapaan? Sutisen esittäminen tehtävään ei sellaista ainakaan ole, vaan herättää ulkopuolisissa epäilyksen, ettei paikkaa ole läänitetty ainoastaan kokoomukselle, vaan palkkioviraksi nimenomaisesti Laura Rädylle tai hänen vapaavalintaisesti esittämälle kaverilleen. Mikäli Helsingin kokoomuksen valtuustoryhmä kävelee asiassa pääministerin selvästi ilmaiseman tahtotilan ylitse, syntyy väistämättä kuva, ettei pääministeri ole kykenevä johtamaan omaa puoluettaan eikä häntä kunnioiteta edes omiensa keskuudessa. Tällöin kokoomus kärsii mitä ilmeisimmin vakavasta johtajuuskriisistä.</p><p>Nähtäväksi jää myös, miten vihreät ja demarit asiassa toimivat. <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/a1305857611613">Vihreiden ryhmäjohtaja antoi HS:n mukaan jo heinäkuussa ymmärtää</a>, ettei vihreillä ole halua kyseenalaistaa kokoomuksen valitsemaa ehdokasta, mihin HS pitää todennäköisimpänä syynä tarvetta kokoomuksen tuelle oman ehdokkaansa saamiseksi kaupunkisuunnittelusta vastaavan apulaiskaupunginjohtajan paikalle myöhemmin syksyllä. Männistön valintaa käsitelleessä valtuuston istunnossa 27.8. vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja Emma Kari kommentoi tapaa, jolla Helsinki valitsee kaupunginjohtajien virat, toteamalla, että &rdquo;[o]lemme sitä mieltä, että järjestelmä on rikki, epädemokraattinen ja epäläpinäkyvä&rdquo;, ja yritti vierittää vastuun päätöksestä kaupunginhallitukseen perustetulle johtamisen jaostolle. Siitä huolimatta vihreiden kritiikki ei heijastunut käytännössä heidän äänestyspäätöksiinsä, vaan <a href="http://www.helsinkikanava.fi/fi/kaupunginvaltuusto/kaupunginvaltuuston-kokous-12-27-8.2014/voting_map?end=2014-08-27T19:49:35">ryhmä Zahra Abdullaa lukuunottamatta äänesti yksimielisesti Männistön valinnan puolesta, kun vaihtoehtona oli viran asettaminen avoimeen hakuun</a>.</p><p>Vaikuttaa siltä, että demarit ovat jo lipeämässä kolmen suurimman valtuustoryhmän demokratiaa pilkkaavasta kabinettisopimuksesta, sillä valtuustossa Männistön valinnan puolesta äänestänyt demarien kaupunginvaltuutettu, sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Maija Anttila on esittänyt YLE:lle väliaikaisen apulaiskaupunginjohtajan valintaa viranhoidon kannalta tarpeettomaksi:</p><p>&rdquo;<em>- Meillä on olemassa kaupunginkansliassa ihan selvät sijaisuusjärjestelyt. Meillä on neljä apulaiskaupunginjohtajaa, ja jos joku on poissa, niin hänet voidaan sijaistaa. Kaupunginhallitus joutuu nyt varmaan pohtimaan, että hoidetaanko apulaiskaupunginjohtajan homma sijaisuusjärjestelyin vai hankitaanko siihen väliaikaisesti joku.</em>&rdquo;</p><p>Asiaan saattanee vaikuttaa sekin, että kokoomus ei yhtä aikaa voi kannattaa kaupunkisuunnittelusta vastaavaksi apulaiskaupunginjohtajaksi sekä demarien Penttilää jatkokaudelle että vihreiden ehdokasta, vaikka puheiden tasolla kaksilla rattailla pelaaminen ei kokoomukselle mitä ilmeisimmin tuotakaan ongelmia, minkä osoittaa mm. puolueen joustava kanta tasa-arvoisen avioliittolain suhteen.</p><p>Ottaen huomioon pääministerin toiveet avoimista ja reiluista toimintatavoista, näkisin asiassa vain kaksi ehdot täyttävää toimintamallia: joko kaupunginhallitus asettaa viransijaisuuden avoimeen hakuun ja soveltuvuusarviointien perusteella tehtävään valitaan Sutinen tai joku muu pätevä hakija, tai vaihtoehtoisesti viransijaisuus jätetään kokonaan täyttämättä ja tehtävään valitaan uusi, pätevä viranhaltija eduskuntavaalien jälkeen. Tähän mennessä kaupunginhallituksen johtamisen jaostokin ehtinee kehittää prosessin, jolla tehtävään pystytään valitsemaan pätevä, huippupalkkansa arvoinen ammattijohtaja.</p><p>Kysymykseksi jää ainoastaan, pistääkö Stubb omat joukkonsa aisoihin oman uskottavuutensa nimissä, onko vihreillä ja/tai demareilla rohkeutta luopua jo lähtökohtaisesti kyseenalaisesta kabinettisopimuksesta apulaiskaupunginjohtajien tehtävien jakamiseksi keskenään, vai joutuuko Sutinen itse Männistön tavoin tekemään johtopäätöksensä ja <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014090418631292_uu.shtml">ilmoittamaan Tujusen ja Romakkaniemen käskemänä, ettei ota tehtävää vastaan</a>, kun julkisuus käy kokoomuksen kannalta liian kiusalliseksi, ja menettämään samalla omat kasvonsa puolueensa julkisuuskuvan pelastamiseksi?</p><p>Vihreiden osalta tilanteesta tekee mielenkiintoisen se, että <a href="http://www.hel.fi/static/helsinki/paatosasiakirjat/Kh2009/Esityslista37/kh_el37_20091026.html">vihreät pistivät jo vuonna 2009 sosiaalilautakunnassa Sutisen nimityksen perhepalvelujohtajan virkaan äänestykseen ja hänen valintansa ratkaistiin äänestyksessä äänin 7-4</a>. Tällöin vihreät ja vasemmistoliitto jäivät alakynteen ja vihreiden Sirkku Ingervo sekä vasemmistoliiton Jouko Kajanoja jättivät Sutisen valinnasta <a href="http://www.hel.fi/static/helsinki/paatosasiakirjat/Kh2009/Esityslista37/liitteet/Eriava_mielipide.pdf?Action=sd&amp;id=%7bA2226DB4-D10D-45CA-9201-8919FC30575C%7d">eriävän mielipiteensä</a>:</p><p><em>ERIÄVÄ MIELIPIDE PERHEPALVELUJOHTAJAN VALINNASTA</em></p><p><em>Pia Sutinen ei ole pätevin ja sopivin hakija perhepalvelujohtajan tehtävään, sillä hänellä ei ole sosiaalialan työkokemusta tai koulutusta. Poliittinen kokemus ei pätevöitä tähän tehtävään, vaikka voi hyödyksi ollakin.</em></p><p><em>Toivoisin Pia Sutisen toimivan jossain hänen koulutustaan ja työkokemustaan paremmin vastaavassa tehtävässä Helsingin sosiaalivirastossa.</em></p><p><em>Sirkku Ingervo&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Jouko Kajanoja</em></p><p>Kysymys vihreille kuuluukin, onko vihreiden ryhmänjohtajalla Emma Karilla yhtä paljon moraalista selkärankaa kuin heidän sosiaalilautakunnan puheenjohtajana toimineella rivijäsenellään apulaiskaupunginjohtajan valinnan kyseenalaisin perustein kyseenalaistamiseksi, vai haluaako puolue esittäytyä julkisuudessa äänestäjilleen kokoomuksen apupuolueena, joka on valmis uhraamaan sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajan paikan &rdquo;kokoomuslaisen tehokkuuspolitiikan edustajalle, joka tekee päätöksiä usein eurot silmissään&rdquo;, jos sillä voidaan saada oma mies demareille jyvitettyyn apulaiskaupunginjohtajan virkaan?</p><p>Demareilta voi vastaavasti kysyä, kannattaisiko heidän kuunnella omaa sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtajana toimivaa kaupunginvaltuutettuaan sen sijaan, että noudattavat kabinettisopimusta, jonka kolmesta osapuolesta kaksi saattaa pettää heidät kuitenkin, kun tulee heille itselleen jyvitetyn paikan täyttämisen aika? Kokoomus on valmis <a href="http://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginvaltuusto/Suomi/Esitys/2014/Kanslia_2014-09-10_Kvsto_13_El/96B47ECD-4F45-4B2E-8E84-B99C4DA96CFE/Soinisen_koulun_ja_Pukinmaen_peruskoulun_hallinnol.html">leikkaamaan koulujen hallinnosta 140.000 euron vuosittaisen säästön takia</a> ja <a href="http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/264452-tilamitoitus-tiukentuu-paivakoteihin-yha-enemman-lapsia">Männistö on taustavaikuttajana innokkaasti vaatinut päiväkotien tilamitoitusten pienentämistä</a> säästösyistä. Mikäli apulaiskaupunginjohtajan viransijaisuus jätetään täyttämättä 31.5.2015 asti, kahdeksalta kuukaudelta saavutetaan palkkakuluissa ilman sivukulujakin 98104,64 euron säästö. Tämä vastaa helposti parin-kolmen <a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288728458736.html">Rädyn mukaan &rdquo;pienen keskituloisen&rdquo;</a> sote-alan rivityöntekijän vuosipalkkaa. Olisiko sosiaalidemokraattien arvojen mukaista tällä kertaa säästää kokoomuspoliitikkojen saavutetuista eduista sen sijaan, että jatkossakin kuritetaan vain heikkoja ja vähäosaisia säästöjen kohdistuessa lapsiin ja nuoriin, vanhuksiin, sairaisiin ja vammaisiin?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskiviikkona kaupunginvaltuuston kokouksen aikana kävi ilmi, että kokoomuksen uusin ehdokas sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajan viransijaisuuteen on Pia Sutinen. Aikaisemmin valtuuston 27.8. kokouksessa viransijaiseksi valittiin kokoomuksen ehdokkaana kansanedustaja Lasse Männistö vihreiden, demareiden ja RKP:n tuella. Asiasta kuitenkin nousi kohu epämääräisten toimintatapojen ja todennäköisten taustamotiivien tultua julki. Eduskunnan puhemies Heinäluoman ilmoitettua, ettei Männistön ero eduskunnasta olisi läpihuutojuttu, Männistö veti itse eronpyyntönsä pois ja ilmoitti, ettei ota apulaiskaupunginjohtajan viransijaisuutta vastaan.

Isommassa kuvassa huomiotaherättävää oli pääministeri Stubbin poukkoileva toiminta: ensin Stubb oli julkisuudessa sitä mieltä, että on vain hyväksi, että kansanedustajien keskuudessa on vaihtuvuutta. Kun maito oli jo kaatunut, hän kommentoi Männistön valinnan aiheuttamaa kohua seuraavasti:

Valitettavasti asiat ovat sitä, miltä näyttävät. Tapa, jolla päätös syntyi, oli väärä. Se oli vanhanaikaista politiikkaa.

Erityisen mielenkiintoiseksi nykytilanteen tekee kuitenkin se, että Stubb samassa haastattelussa antoi ymmärtää, että hän olisi avoimemman toimintatavan kannalla:

Haluan tuoda kokoomukseen ja politiikkaan uuden tavan toimia. Haluan, että se tapa on avoin ja se tapa tuntuu ja näyttää reilulta. Tässä (Männistön asiassa) nämä kriteerit eivät täyttyneet vaikka Lasse Männistö olisi pätevä  tehtävään.

Sen sijaan, että kokoomus olisi mm. perussuomalaisten ja vasemmistoliiton kaupunginvaltuustossakin vaatimalla tavalla esittämässä tehtävää avoimeen hakuun tai edes nostaisi ehdokkaaksi tehtävään omista joukoistaan pitkän linjan poliittisen konkarin, jolla olisi tehtävään soveltuva koulutus ja riittävä aikaisempi kokemus, Helsingin Kokoomuksen valtuustoryhmä esittää tehtävään Laura Rädyn hyvää kaveria ja entistä vaalityöntekijää.

Vaikka Sutinen soveltuukin lähes varmasti Männistöä paremmin tehtävään, HS:n haastattelemien tahojen mukaan hän ei ole alansa huippuasiantuntija eikä myöskään tavallisten helsinkiläisten kannalta paras valinta:

Sekä Sutisen alaiset että sosiaali- ja terveysalan poliitikot kuvailevat häntä kokoomuslaisen tehokkuuspolitiikan edustajaksi, joka tekee päätöksiä usein eurot silmissään.

"Hallinnollista ymmärrystä hänellä on, mutta sisällöllinen asiantuntemus ei välttämättä ole hirveän vahva", kuvailee eräs vasemmistoliiton edustaja.

Yhtäläisyys Männistön valinnan takana olleeseen toimintamalliin on vahva, sillä Sutinen nostettiin jo perhepalvelujohtajan tehtävään ilman sosiaalialan tutkintoa (myöhemmin hän tosin on hankkinut HS:n mukaan sosiaalityöntekijän kelpoisuuden) ja nykyiseen työhönsä häntä esitti kukapa muukaan kuin Laura Räty. YLE pitää Sutisen valintaa todennäköisenä, sillä ”Helsingissä sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajan paikka on poliittisten ryhmien sopimuksella jyvitetty kokoomukselle.”

Tämän perusteella herää kysymys, kuunteleeko Helsingin kokoomusjohto lainkaan, mitä pääministeri sanoo, vai eikö se vain välitä pääministerin ilmaisemasta tahdosta luopua vanhanaikaisesta suhmurointipolitiikasta ja siirtyä uuteen, avoimempaan ja reilumpaan toimintatapaan? Sutisen esittäminen tehtävään ei sellaista ainakaan ole, vaan herättää ulkopuolisissa epäilyksen, ettei paikkaa ole läänitetty ainoastaan kokoomukselle, vaan palkkioviraksi nimenomaisesti Laura Rädylle tai hänen vapaavalintaisesti esittämälle kaverilleen. Mikäli Helsingin kokoomuksen valtuustoryhmä kävelee asiassa pääministerin selvästi ilmaiseman tahtotilan ylitse, syntyy väistämättä kuva, ettei pääministeri ole kykenevä johtamaan omaa puoluettaan eikä häntä kunnioiteta edes omiensa keskuudessa. Tällöin kokoomus kärsii mitä ilmeisimmin vakavasta johtajuuskriisistä.

Nähtäväksi jää myös, miten vihreät ja demarit asiassa toimivat. Vihreiden ryhmäjohtaja antoi HS:n mukaan jo heinäkuussa ymmärtää, ettei vihreillä ole halua kyseenalaistaa kokoomuksen valitsemaa ehdokasta, mihin HS pitää todennäköisimpänä syynä tarvetta kokoomuksen tuelle oman ehdokkaansa saamiseksi kaupunkisuunnittelusta vastaavan apulaiskaupunginjohtajan paikalle myöhemmin syksyllä. Männistön valintaa käsitelleessä valtuuston istunnossa 27.8. vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja Emma Kari kommentoi tapaa, jolla Helsinki valitsee kaupunginjohtajien virat, toteamalla, että ”[o]lemme sitä mieltä, että järjestelmä on rikki, epädemokraattinen ja epäläpinäkyvä”, ja yritti vierittää vastuun päätöksestä kaupunginhallitukseen perustetulle johtamisen jaostolle. Siitä huolimatta vihreiden kritiikki ei heijastunut käytännössä heidän äänestyspäätöksiinsä, vaan ryhmä Zahra Abdullaa lukuunottamatta äänesti yksimielisesti Männistön valinnan puolesta, kun vaihtoehtona oli viran asettaminen avoimeen hakuun.

Vaikuttaa siltä, että demarit ovat jo lipeämässä kolmen suurimman valtuustoryhmän demokratiaa pilkkaavasta kabinettisopimuksesta, sillä valtuustossa Männistön valinnan puolesta äänestänyt demarien kaupunginvaltuutettu, sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Maija Anttila on esittänyt YLE:lle väliaikaisen apulaiskaupunginjohtajan valintaa viranhoidon kannalta tarpeettomaksi:

- Meillä on olemassa kaupunginkansliassa ihan selvät sijaisuusjärjestelyt. Meillä on neljä apulaiskaupunginjohtajaa, ja jos joku on poissa, niin hänet voidaan sijaistaa. Kaupunginhallitus joutuu nyt varmaan pohtimaan, että hoidetaanko apulaiskaupunginjohtajan homma sijaisuusjärjestelyin vai hankitaanko siihen väliaikaisesti joku.

Asiaan saattanee vaikuttaa sekin, että kokoomus ei yhtä aikaa voi kannattaa kaupunkisuunnittelusta vastaavaksi apulaiskaupunginjohtajaksi sekä demarien Penttilää jatkokaudelle että vihreiden ehdokasta, vaikka puheiden tasolla kaksilla rattailla pelaaminen ei kokoomukselle mitä ilmeisimmin tuotakaan ongelmia, minkä osoittaa mm. puolueen joustava kanta tasa-arvoisen avioliittolain suhteen.

Ottaen huomioon pääministerin toiveet avoimista ja reiluista toimintatavoista, näkisin asiassa vain kaksi ehdot täyttävää toimintamallia: joko kaupunginhallitus asettaa viransijaisuuden avoimeen hakuun ja soveltuvuusarviointien perusteella tehtävään valitaan Sutinen tai joku muu pätevä hakija, tai vaihtoehtoisesti viransijaisuus jätetään kokonaan täyttämättä ja tehtävään valitaan uusi, pätevä viranhaltija eduskuntavaalien jälkeen. Tähän mennessä kaupunginhallituksen johtamisen jaostokin ehtinee kehittää prosessin, jolla tehtävään pystytään valitsemaan pätevä, huippupalkkansa arvoinen ammattijohtaja.

Kysymykseksi jää ainoastaan, pistääkö Stubb omat joukkonsa aisoihin oman uskottavuutensa nimissä, onko vihreillä ja/tai demareilla rohkeutta luopua jo lähtökohtaisesti kyseenalaisesta kabinettisopimuksesta apulaiskaupunginjohtajien tehtävien jakamiseksi keskenään, vai joutuuko Sutinen itse Männistön tavoin tekemään johtopäätöksensä ja ilmoittamaan Tujusen ja Romakkaniemen käskemänä, ettei ota tehtävää vastaan, kun julkisuus käy kokoomuksen kannalta liian kiusalliseksi, ja menettämään samalla omat kasvonsa puolueensa julkisuuskuvan pelastamiseksi?

Vihreiden osalta tilanteesta tekee mielenkiintoisen se, että vihreät pistivät jo vuonna 2009 sosiaalilautakunnassa Sutisen nimityksen perhepalvelujohtajan virkaan äänestykseen ja hänen valintansa ratkaistiin äänestyksessä äänin 7-4. Tällöin vihreät ja vasemmistoliitto jäivät alakynteen ja vihreiden Sirkku Ingervo sekä vasemmistoliiton Jouko Kajanoja jättivät Sutisen valinnasta eriävän mielipiteensä:

ERIÄVÄ MIELIPIDE PERHEPALVELUJOHTAJAN VALINNASTA

Pia Sutinen ei ole pätevin ja sopivin hakija perhepalvelujohtajan tehtävään, sillä hänellä ei ole sosiaalialan työkokemusta tai koulutusta. Poliittinen kokemus ei pätevöitä tähän tehtävään, vaikka voi hyödyksi ollakin.

Toivoisin Pia Sutisen toimivan jossain hänen koulutustaan ja työkokemustaan paremmin vastaavassa tehtävässä Helsingin sosiaalivirastossa.

Sirkku Ingervo                                          Jouko Kajanoja

Kysymys vihreille kuuluukin, onko vihreiden ryhmänjohtajalla Emma Karilla yhtä paljon moraalista selkärankaa kuin heidän sosiaalilautakunnan puheenjohtajana toimineella rivijäsenellään apulaiskaupunginjohtajan valinnan kyseenalaisin perustein kyseenalaistamiseksi, vai haluaako puolue esittäytyä julkisuudessa äänestäjilleen kokoomuksen apupuolueena, joka on valmis uhraamaan sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtajan paikan ”kokoomuslaisen tehokkuuspolitiikan edustajalle, joka tekee päätöksiä usein eurot silmissään”, jos sillä voidaan saada oma mies demareille jyvitettyyn apulaiskaupunginjohtajan virkaan?

Demareilta voi vastaavasti kysyä, kannattaisiko heidän kuunnella omaa sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtajana toimivaa kaupunginvaltuutettuaan sen sijaan, että noudattavat kabinettisopimusta, jonka kolmesta osapuolesta kaksi saattaa pettää heidät kuitenkin, kun tulee heille itselleen jyvitetyn paikan täyttämisen aika? Kokoomus on valmis leikkaamaan koulujen hallinnosta 140.000 euron vuosittaisen säästön takia ja Männistö on taustavaikuttajana innokkaasti vaatinut päiväkotien tilamitoitusten pienentämistä säästösyistä. Mikäli apulaiskaupunginjohtajan viransijaisuus jätetään täyttämättä 31.5.2015 asti, kahdeksalta kuukaudelta saavutetaan palkkakuluissa ilman sivukulujakin 98104,64 euron säästö. Tämä vastaa helposti parin-kolmen Rädyn mukaan ”pienen keskituloisen” sote-alan rivityöntekijän vuosipalkkaa. Olisiko sosiaalidemokraattien arvojen mukaista tällä kertaa säästää kokoomuspoliitikkojen saavutetuista eduista sen sijaan, että jatkossakin kuritetaan vain heikkoja ja vähäosaisia säästöjen kohdistuessa lapsiin ja nuoriin, vanhuksiin, sairaisiin ja vammaisiin?

]]>
2 http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175827-karsiiko-kokoomus-johtajuuskriisista#comments Apulaiskaupunginjohtaja Helsingin kaupunki Kokoomuspolitiikka Laura Räty Puoluepolitiikka Fri, 12 Sep 2014 13:00:00 +0000 Nuutti Hyttinen http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175827-karsiiko-kokoomus-johtajuuskriisista
Männistö ja Räty: tuhansien eurojen palkankorotukset vihreiden ja SDP:n tuella http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/174706-mannisto-ja-raty-tuhansien-eurojen-palkankorotukset-vihreiden-ja-sdpn-tuella <p>Helsingin kaupunginvaltuustossa käytiin tänään mielenkiintoinen kokous, jossa päätettiin sosiaali- ja terveysministeriksi siirtyneen Laura Rädyn viransijaisuudesta. Tehtävään valittiin kokoomuksen kansanedustaja, kauppatieteiden maisteri Lasse Männistö, jonka tilalle Laura Räty nousee eduskuntaan. Kyseessä on varsin erikoinen piiri pieni pyörii -kuvio, sillä kokoomuksella olisi ollut tehtävään useampia pätevämpiäkin potentiaalisia ehdokkaita, mutta Männistön valinnalla <a href="http://yle.fi/uutiset/laura_raty_muunsi_sivutyonsa_tuloja_verottomiksi_osingoiksi/7425752">muutenkin kyseenalaisilla tavoilla tulojensa maksimoimista harrastanut</a> Laura Räty sai&nbsp;3670,91 euron korotuksen kuukausipalkkaansa, sisältäen&nbsp;493,41 euron verovapaan kulukorvauksen.</p><p>Vastaavasti apulaiskaupunginjohtajaksi siirtyvä Lasse Männistö pääsee nauttimaan <a href="http://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginvaltuusto/Suomi/Esitys/2014/Kanslia_2014-08-27_Kvsto_12_El/67AC42C0-B697-4F88-B8EC-19A3DF641AEA/Virkavapaan_myontaminen_sosiaali-_ja_terveystointa.html">muhkeasta&nbsp;12.263,08 euron kuukausipalkasta</a>&nbsp;rivikansanedustajan 6355 euron palkkion sijaan. Kun kansanedustajan verovapaa&nbsp;986,82 euron kulukorvaus huomioidaan, hänen kuukausipalkkansa nousee&nbsp;4921,26 euroa. Tähän verrattuna rivikansanedustajan työ on melkoinen kannustinloukku, sillä Männistön palkan nousu hänen siirtyessään apulaiskaupunginjohtajaksi vastaa <a href="http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288728458736.html">Rädyn vähättelemien &quot;pienten keskituloisten&quot; kahden kuukauden bruttopalkkaa</a>. Tuntuu siltä, että kokoomuspoliitikot elävät palkkojensa osalta jossain muussa todellisuudessa kuin tavalliset kuolevaiset.</p><p>Erikoisinta tilanteessa oli se, että kokoomus ei olisi pystynyt tekemään päätöstä yksin, sillä kokoomuksella on vain 23 paikkaa Helsingin kaupunginvaltuustossa. Enemmistöön tarvitaan 43 ääntä, joten vihreiden tuki oli järjestelyn onnistumisen ehdoton edellytys. Järjestelyä tukivatkin vihreät yhtä valtuutettua lukuunottamatta, SDP:n sekä RKP:n koko ryhmät sekä kaksi keskustan kolmesta edustajasta. Kristillisdemokraattien ryhmä ja yksi sekä&nbsp;keskustan että vihreiden valtuutettu äänestivät tyhjää. Ainoastaan perussuomalaisten ja vasemmistoliiton koko valtuustoryhmät sekä SKP:n Yrjö Hakanen vaativat avointa valintamenettelyä, jotta tehtävään olisi valittu pätevin hakija.</p><p>Tässä valtuustossa siltä varalta&nbsp;pitämäni puhe, etteivät valtuustokollegat olisi perehtyneet <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014082618604885_uu.shtml">asian taustoihin</a>:</p><hr /><p><em>&quot;</em><em>Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.</em></p><p><em>Kannatan valtuutettu Honkasalon vastaehdotusta tehtävän asettamiseksi avoimeen hakuun.</em></p><p><em>Tehtävän täyttämistä hakijan pätevyyttä arvioimatta pidettäisiin monessa sivistysvaltiossa sopimattomana, ellei moraalittomana, erityisesti huomioiden asian taustat. Apulaiskaupunginjohtaja Räty oli viime marraskuussa Kevan hallituksen puheenjohtajana keskeisenä vaikuttajana savustamassa ulos keskustalaista toimitusjohtaja Merja Ailusta. Ailus sai erottuaan itse 303 581 euron kultaisen kädenpuristuksen. Haastattelussa Räty ilmoitti sopineensa Ailuksen kanssa &rdquo;ettei näitä asioita avata sen tarkemmin&rdquo;.&nbsp;</em></p><p><em>Toukokuussa Ailuksen tilalle Kevan toimitusjohtajaksi valittiin Jukka Männistö, joka sattuu olemaan apulaiskaupunginjohtajaksi hakeneen Lasse Männistön isä. Nyt Laura Rädyn siirryttyä ministeriksi hänen<br />viransijaisuuttaan hakee kansanedustaja, jonka siirtyminen apulaiskaupunginjohtajaksi nostaisi Rädyn eduskuntaan ja samalla toisi hänelle ministerinpalkkion päälle puolet kansanedustajan palkkiosta, eli 3177.50 euroa kuussa, sekä puolet kansanedustajan verovapaasta kulukorvauksesta, 493.41 euroa kuussa.&nbsp;</em></p><p><em>Apulaiskaupunginjohtajien palkkataso on mitä ilmeisimmin kohdallaan ilman <a href="http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/239620-yllatys-kaupunginjohtajien-palkankorotukset-perutaan">taannoin peruuntunutta kuoppakorotustakin</a>, kun se riittää pätevien hakijoiden lisäksi houkuttelemaan myös vähemmän päteviä kansanedustajia hakemaan virkaa. Vaikka ministeri Räty kokisikin olevansa aikaisempaan apulaiskaupunginjohtajan virkaansa nähden palkkakuopassa, kun riviministerin palkkio ilman kansanedustajan palkkion ja kulukorvauksen puolikkaita jää 9729 euroon kuussa verrattuna&nbsp;<br />apulaiskaupunginjohtajien reilun 12000 euron kuukausipalkkaan, helsinkiläiset veronmaksajat ansaitsevat huippupalkattuun virkaan parhaan mahdollisen henkilön, eivät Rädyn palkkion maksimoivaa henkilöä.&nbsp;</em></p><p><em>En henkilökohtaisesti epäile hetkeäkään, etteikö kokoomuksen moraali venyisi tällaisen kaupanteon taakse, mutta kysynkin erityisesti teiltä, helsinkiläiset vihreät kaupunginvaltuutetut, hyväksyttekö te tällaisen menettelyn ja oletteko valmiita asettamaan yksittäisten kokoomuspoliitikkojen ahneuden heikkojen ja vähäosaisten helsinkiläisten edun edelle, vaikka se edistäisikin oman hakijanne menestymismahdollisuuksia lähitulevaisuudessa kaupunkisuunnittelua ja kiinteistötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan tehtävää täytettäessä?</em>&quot;</p><hr /><p>Kaupunkisuunnittelua ja kiinteistötointa johtavan apulaiskaupunginjohtaja <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/a1405571980148">Hannu Penttilän kausi on katkolla syksyllä</a>. Kokoomuksella olikin oiva tilanne pelata vihreitä ja demareita toisiaan vastaan sen suhteen, kumpi paikan saa, demareiden Penttilä vaiko esimerkiksi vihreiden Osmo Soininvaara. Sen sijaan, että vihreät ja demarit alistuivat kokoomuksen peliin ja häpeällisen menettelyn tukemiseen, he olisivat voineet tehdä yhteistyötä ja jakaa tänään valitun sosiaali- ja terveystoimen sekä kaupunkisuunnittelun ja kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtajien&nbsp;paikat keskenään.</p><p>Nyt he kuitenkin suostuivat tilanteeseen, jossa ovat kokoomuksen armoilla, saivat luultavasti molempien kannalta huonoimman mahdollisen apulaiskaupunginjohtajan sosiaali- ja terveystoimeen ja lisäksi syksyllä jompikumpi jää ilman tavoittelemaansa paikkaa. Näin toimii hajoita ja hallitse -periaate parhaimmillaan ja yksi 23 valtuutetun ryhmä pystyy sanelemaan päätökset, kun muut eivät tajua, että heitä käytetään hyväksi!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin kaupunginvaltuustossa käytiin tänään mielenkiintoinen kokous, jossa päätettiin sosiaali- ja terveysministeriksi siirtyneen Laura Rädyn viransijaisuudesta. Tehtävään valittiin kokoomuksen kansanedustaja, kauppatieteiden maisteri Lasse Männistö, jonka tilalle Laura Räty nousee eduskuntaan. Kyseessä on varsin erikoinen piiri pieni pyörii -kuvio, sillä kokoomuksella olisi ollut tehtävään useampia pätevämpiäkin potentiaalisia ehdokkaita, mutta Männistön valinnalla muutenkin kyseenalaisilla tavoilla tulojensa maksimoimista harrastanut Laura Räty sai 3670,91 euron korotuksen kuukausipalkkaansa, sisältäen 493,41 euron verovapaan kulukorvauksen.

Vastaavasti apulaiskaupunginjohtajaksi siirtyvä Lasse Männistö pääsee nauttimaan muhkeasta 12.263,08 euron kuukausipalkasta rivikansanedustajan 6355 euron palkkion sijaan. Kun kansanedustajan verovapaa 986,82 euron kulukorvaus huomioidaan, hänen kuukausipalkkansa nousee 4921,26 euroa. Tähän verrattuna rivikansanedustajan työ on melkoinen kannustinloukku, sillä Männistön palkan nousu hänen siirtyessään apulaiskaupunginjohtajaksi vastaa Rädyn vähättelemien "pienten keskituloisten" kahden kuukauden bruttopalkkaa. Tuntuu siltä, että kokoomuspoliitikot elävät palkkojensa osalta jossain muussa todellisuudessa kuin tavalliset kuolevaiset.

Erikoisinta tilanteessa oli se, että kokoomus ei olisi pystynyt tekemään päätöstä yksin, sillä kokoomuksella on vain 23 paikkaa Helsingin kaupunginvaltuustossa. Enemmistöön tarvitaan 43 ääntä, joten vihreiden tuki oli järjestelyn onnistumisen ehdoton edellytys. Järjestelyä tukivatkin vihreät yhtä valtuutettua lukuunottamatta, SDP:n sekä RKP:n koko ryhmät sekä kaksi keskustan kolmesta edustajasta. Kristillisdemokraattien ryhmä ja yksi sekä keskustan että vihreiden valtuutettu äänestivät tyhjää. Ainoastaan perussuomalaisten ja vasemmistoliiton koko valtuustoryhmät sekä SKP:n Yrjö Hakanen vaativat avointa valintamenettelyä, jotta tehtävään olisi valittu pätevin hakija.

Tässä valtuustossa siltä varalta pitämäni puhe, etteivät valtuustokollegat olisi perehtyneet asian taustoihin:


"Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Kannatan valtuutettu Honkasalon vastaehdotusta tehtävän asettamiseksi avoimeen hakuun.

Tehtävän täyttämistä hakijan pätevyyttä arvioimatta pidettäisiin monessa sivistysvaltiossa sopimattomana, ellei moraalittomana, erityisesti huomioiden asian taustat. Apulaiskaupunginjohtaja Räty oli viime marraskuussa Kevan hallituksen puheenjohtajana keskeisenä vaikuttajana savustamassa ulos keskustalaista toimitusjohtaja Merja Ailusta. Ailus sai erottuaan itse 303 581 euron kultaisen kädenpuristuksen. Haastattelussa Räty ilmoitti sopineensa Ailuksen kanssa ”ettei näitä asioita avata sen tarkemmin”. 

Toukokuussa Ailuksen tilalle Kevan toimitusjohtajaksi valittiin Jukka Männistö, joka sattuu olemaan apulaiskaupunginjohtajaksi hakeneen Lasse Männistön isä. Nyt Laura Rädyn siirryttyä ministeriksi hänen
viransijaisuuttaan hakee kansanedustaja, jonka siirtyminen apulaiskaupunginjohtajaksi nostaisi Rädyn eduskuntaan ja samalla toisi hänelle ministerinpalkkion päälle puolet kansanedustajan palkkiosta, eli 3177.50 euroa kuussa, sekä puolet kansanedustajan verovapaasta kulukorvauksesta, 493.41 euroa kuussa. 

Apulaiskaupunginjohtajien palkkataso on mitä ilmeisimmin kohdallaan ilman taannoin peruuntunutta kuoppakorotustakin, kun se riittää pätevien hakijoiden lisäksi houkuttelemaan myös vähemmän päteviä kansanedustajia hakemaan virkaa. Vaikka ministeri Räty kokisikin olevansa aikaisempaan apulaiskaupunginjohtajan virkaansa nähden palkkakuopassa, kun riviministerin palkkio ilman kansanedustajan palkkion ja kulukorvauksen puolikkaita jää 9729 euroon kuussa verrattuna 
apulaiskaupunginjohtajien reilun 12000 euron kuukausipalkkaan, helsinkiläiset veronmaksajat ansaitsevat huippupalkattuun virkaan parhaan mahdollisen henkilön, eivät Rädyn palkkion maksimoivaa henkilöä. 

En henkilökohtaisesti epäile hetkeäkään, etteikö kokoomuksen moraali venyisi tällaisen kaupanteon taakse, mutta kysynkin erityisesti teiltä, helsinkiläiset vihreät kaupunginvaltuutetut, hyväksyttekö te tällaisen menettelyn ja oletteko valmiita asettamaan yksittäisten kokoomuspoliitikkojen ahneuden heikkojen ja vähäosaisten helsinkiläisten edun edelle, vaikka se edistäisikin oman hakijanne menestymismahdollisuuksia lähitulevaisuudessa kaupunkisuunnittelua ja kiinteistötointa johtavan apulaiskaupunginjohtajan tehtävää täytettäessä?"


Kaupunkisuunnittelua ja kiinteistötointa johtavan apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilän kausi on katkolla syksyllä. Kokoomuksella olikin oiva tilanne pelata vihreitä ja demareita toisiaan vastaan sen suhteen, kumpi paikan saa, demareiden Penttilä vaiko esimerkiksi vihreiden Osmo Soininvaara. Sen sijaan, että vihreät ja demarit alistuivat kokoomuksen peliin ja häpeällisen menettelyn tukemiseen, he olisivat voineet tehdä yhteistyötä ja jakaa tänään valitun sosiaali- ja terveystoimen sekä kaupunkisuunnittelun ja kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtajien paikat keskenään.

Nyt he kuitenkin suostuivat tilanteeseen, jossa ovat kokoomuksen armoilla, saivat luultavasti molempien kannalta huonoimman mahdollisen apulaiskaupunginjohtajan sosiaali- ja terveystoimeen ja lisäksi syksyllä jompikumpi jää ilman tavoittelemaansa paikkaa. Näin toimii hajoita ja hallitse -periaate parhaimmillaan ja yksi 23 valtuutetun ryhmä pystyy sanelemaan päätökset, kun muut eivät tajua, että heitä käytetään hyväksi!

]]>
21 http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/174706-mannisto-ja-raty-tuhansien-eurojen-palkankorotukset-vihreiden-ja-sdpn-tuella#comments Apulaiskaupunginjohtaja Helsingin kaupunki Helsinki Kokoomuspolitiikka Lasse Männistö Laura Räty Puoluepolitiikka Wed, 27 Aug 2014 20:07:03 +0000 Nuutti Hyttinen http://nuuttihyttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/174706-mannisto-ja-raty-tuhansien-eurojen-palkankorotukset-vihreiden-ja-sdpn-tuella