*

nuuttihyttinen

Onko Suomi laiminlyönyt varautumisen terrorismin uhkaan?

Keskiviikkona saimme lukea, että kansanedustaja Mika Raatikainen (ps.) oli kutsunut ruotsalaisen pilapiirtäjä ja taiteilijaprofessori Lars Vilksin vieraakseen Suomeen keskustelutilaisuuteen, aiheena sananvapauden, itsesensuurin ja turvallisuuden suhde. Tilaisuus oli tarkoitus järjestää eduskunnan lisärakennuksen kansalaisinfo-tilassa. Pikkuparlamentin turvallisuusjärjestelyjen luulisi jo lähtökohtaisesti olevan Suomen parhaimpiin kuuluvia, koska rakennuksesta on suora yhteys eduskuntataloon. Tästä huolimatta eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen päätyi perjantaina kieltämään tilaisuuden järjestämisen.

Tiitinen perusteli päätöstä suojelupoliisin antamilla uhka-arvioilla sekä sillä, ettei tilaisuus liittyisi eduskunnan toimintaan. On vaikea kuvitella, miten on perusteltavissa, ettei sananvapaus tai turvallisuus liittyisi eduskunnan toimintaan, mutta Tiitisellä on tietenkin oikeus mielipiteeseensä. Uhkaa hän luonnehti Ilta-Sanomille seuraavasti:

”– Onhan se nähty, että tämän herra Vilksin muussakin ulkomaanmatkailussa, että kyllä siellä kohta pommit paukkuu.

Vastaavasti suojelupoliisin viestintäpäällikkö Jyri Rantala totesi asiaan liittyen, että Vilksin julkisiin tilaisuuksiin liittyy riskejä, eikä uhka-arvioiden sisältöä voi hänen mukaansa avata julkisuudessa:

”– Silloin vaarantuisi meidän ja muiden viranomaisten toiminta sekä Vilksin että mahdollisesti järjestettävän tilaisuuden turvallisuus.

Tiitisen ja Rantalan toiminta ja kommentit asiaan liittyen herättävät monenlaisia kysymyksiä, erityisesti, kun Rantala ei halua ottaa kantaa siihen, onko tilaisuuden pitäminen eduskunnassa vaarallisempaa kuin jossain muualla. Eduskunta on tällä hetkellä vaalitauolla, joten nimenomaan kansanedustajiin kohdistuva riski tilanteessa, jossa tilaisuus olisi järjestetty kansalaisinfossa, olisi huomattavasti keskimääräistä pienempi. Vastaavasti kyseisen tilan turvallisuuden varmistamisesta olisi tullut huolehtia ennalta joka tapauksessa, riippumatta siitä, vieraileeko Vilks siellä. Ottaen huomioon Tiitisen Ilta-Sanomille antama kommentti asiaan

”– Se, että siihen liittyy kylkiäisenä pysyväisluontoinen uhka, on aivan sietämätöntä. Sen vuoksi täällä on virkamiehiä, jotka tekevät päätöksiä, kun on tarve, vaikka ne eivät olisi kaikkien kannalta myönteisiä.

ainakin allekirjoittaneelle herää yhtäältä kysymys, onko Tiitinen kiinnostunut enemmän omasta henkilökohtaisesta turvallisuudestaan ja eduskunnan virkamiesten turvallisuudesta kuin suuren yleisön turvallisuudesta, ja toisaalta, onko hän ylipäänsä tehtäviensä tasalla, mikäli ei pysty takaamaan eduskuntatalon ja siihen liittyvien tilojen turvallisuutta. Eduskuntaan voisi kohdistua terrori-isku myös ilman Lars Vilksin vierailua, ja onkin varsin huolestuttavaa, mikäli eduskunnan turvallisuusyksikkö ei pysty takaamaan kansanedustajien tai heidän vieraidensa turvallisuutta.

Isompi kysymys tietenkin on keskustelutilaisuuden aiheeksi suunniteltu sananvapauden, itsesensuurin ja turvallisuuden suhde: millaisessa yhteiskunnassa elämme, jos aiemminkin kiistanalaisia taideteoksia tehnyt taiteilija joutuu jo lähes kahdeksan vuotta kestäneeseen, mitä ilmeisimmin luonteeltaan pysyvään hengenvaaraan, joka toteutuu useissa eri Euroopan unionin maissa, nimenomaan profeetta Muhammedia esittävien pilakuviensa seurauksena? Ruotsissa hänen kotinsa on yritetty tuhopolttaa. Tanskassa radikalisoitunut, Isisin joukoissa taistelemisesta haaveillut islamisti hyökkäsi helmikuussa keskustelutilaisuuteen, johon Vilks osallistui, surmasi tilaisuuteen osallistuneen elokuvaohjaajan ja hyökkäsi sen jälkeen synagogaan, jossa surmasi ovivahdin.

Mikäli Vilks ei voi osallistua turvallisesti Suomessa järjestettävään keskustelutilaisuuteen, lienee perusteltua todeta, että Suomessa sananvapaus ei toteudu, vaan Suomi on jo rähmällään islamistien uhkan edessä. Tästä seuraa automaattisesti myös se, että Suomen hallitus on epäonnistunut tehtävässään taata Suomen ja suomalaisten turvallisuus. Katse kohdistuu poliisin ja puolustusvoimien määrärahojen leikkauksiin, Schengen-alueeseen liittymiseen ja rajatarkastusten poistamiseen, mutta erityisesti sisäministeri Päivi Räsäseen (kd.) sekä hänen edeltäjiinsä Anne Holmlundiin (kok.) ja Kari Rajamäkeen (sd.). Lars Vilksiin kohdistuva turvallisuusuhka tuskin johtuu kantaväestöön kuuluvista, enimmäkseen maallistuneista kristityistä tai ateisteista. Erityisen huomionarvoista on se, että suojelupoliisi tai mikään muukaan viranomaistaho ei ole pyrkinyt estämään islamilaisten vihasaarnaajien, kuten paavin tappamista vaatineen Anjem Choudaryn tai kuolemaa homoille vaatineen Bilal Philipsin Suomen-vierailuja.

Onko Suomi tietoisesti ja tarkoituksellisesti laiminlyönyt rajojensa valvonnan ja harjoittanut sellaista maahanmuuttopolitiikkaa, jonka seurauksena Suomeen on päässyt muuttamaan potentiaalisia terroristeja, joiden henkilöllisyydestä tai olinpaikasta ei ole tietoa, vai onko tilanne seurausta kyvyttömyydestä ja epäpätevyydestä?

Kummassakin tapauksessa äänestäjän kannattaa vakavasti harkita, ketä näissä vaaleissa äänestää. Se puolue, joka haluaa noudattaa maahanmuuttopolitiikassa Suomen etua sekä panostaa Suomen ja suomalaisten turvallisuuteen, ei ole kokoomus tai sosiaalidemokraatit. Se puolue on perussuomalaiset.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Anne-Marie VArtti

Ei epäilystäkään, etteikö suomalaiset turvallusuus viranomaiset haluaisi tehdä työtä ha antaa jopa kaikkensa kansalaisten turvallisuuden eteen. Moni on jo ammattia tai koulutustaan hakiessaan käärinyt hihojaan tavoitellessaan mahdollisuutta päästä rökittämään pahiksia ja estämään näitä aiheuttamasta vaaraa.

Mutta, mutta... Eri asia on, annetaanko näille työmyyrille riittävästi resursseja esim taloudellusesti, koulutuksellisesti, tiedonjaollisesti jne. Esimerkiksi poliisien ja rajavartijoiden määrä on liian pieni ja tokkopa rivityöntekijät tietävät puoliakaan, siitä esimerkiksi Suojelupolisissa tiedetään turvallusuusuhista.

Oma aiheensa on se, kuinka eri virannomaiset miettivät mahdollisia turvallisuusriskejä. Lähestytäänkö asiaa pitkälti matemaattisesti ja aikaisempien kokemusten perusteella? Entä pohditaanko asiaa suljetun laatikon sisäpuolelta melko rigidistikkin vai voi otetaanko huomioon villejäkin ideoita ja lähes mahdottomuuksia?

Ihmettelen kovasti,mettä vasta viimeaikoina on alettu puhua Suomessa radikalisoitumisen ehkäisystä Suomessa. Vuoden 2001 lopulla esittelin eräälle Suomessa vierailleelle jenkkiantropologille julkisia paikkoja, joista itse lähtisin etsimään rekrytoitavia mikäli olisin terroristi. Pohdimme jo tuolloin millä keinoin "tuoreeseen lihaan" kannattaisi iskeä. Se, että Sisäasiainministeriö on lähtenyt - vasta nyt yhteistyöhön "laatikon ulkopuolisen toimijan ja näkijän" kanssa on upeaa, joskin myös huolestuttavaa.. Kuinka kauan seuraavaan ahaa-elämykseen kestää?

On ikävää, ettei Vilksin mahtuu niin vähän yleisöä. Kovin mieluusti onnittelusin tai ainakin osoittaisin solidaarisuutta tuota arvostamani miestä. Mitä vähemmän yleisöä mukaan on mahdollista päästä, sitä suurempi myönnytys asia on pahiksille ja sanan vapautta rajoittaville. Je suis Charlie Vilks!

Toimituksen poiminnat