*

nuuttihyttinen

Keskusta ja ”järkevä” alkoholipolitiikka

  • Keskustan alkoholipolitiikan suurimmat hyötyjät? Kuva: YLE.
    Keskustan alkoholipolitiikan suurimmat hyötyjät? Kuva: YLE.

Keskusta haluaa vaaliohjelmassaan poistaa keskioluen ruokakaupoista ja siirtää sen myynnin Alkoon. Keskustan puoluesihteerin Timo Laanisen mukaan kyseessä on myös yksi puolueen tavoitteista hallitusneuvotteluissa. Ottaen huomioon muun muassa puolueen tavoitteen muuttaa verotus yrittäjyyttä ja työntekoa kannustavaksi, linjaus on varsin erikoinen, koska keskioluen saatavuuden rajoittaminen suomalaisissa liikkeissä lisäisi käytännössä lähes varmasti matkustajatuonnin osuutta alkoholin kulutuksesta merkittävästi.

Keskustapuolueen edeltäjä maalaisliitto oli aikanaan yksi kantavista voimista ja maalaisliiton pääideologi Santeri Alkio yksi keskeisimpiä henkilöitä kieltolain säätämisessä. Kieltolain suurin käytännön saavutus oli alkoholin kulutuksen merkittävä kasvu. Alkoholin salakuljettajille saatiin aikaan varsin tuottoisa rahasampo ja salakuljetus työllisti poliisia merkittävästi: kieltolain aikana kieltolaki- ja juopumisrikokset muodostivat yli 80% kaikista poliisin tietoon tulleista rikoksista. Koska väkevien juomien salakuljettaminen oli tuottoisampaa, myös alkoholin käyttö painottui väkeviin viinoihin ja väkivaltarikollisuus lisääntyi. Kieltolain valvominen oli kallista ja samalla valtio menetti alkoholiverosta saamansa tulot.

Historian valossa ei voi kuin ihmetellä keskustan alkoholipoliittisia linjauksia. Alkoholijuomien saatavuuden rajoittaminen tuskin vähentäisi alkoholin käyttöä juuri lainkaan, mutta erityisesti pienemmillä paikkakunnilla, joissa ei ole Alkon myymälää, se lisäisi alkoholin salakauppaa. Se myös olisi kuolinisku pienille elintarvikemyymälöille, joiden yhteydessä ei ole Alkon myymälää: kun kuluttajat joutuisivat asioimaan usein vähittäiskaupan suuryksiköiden yhteyteen sijoitetuissa Alkon myymälöissä keskioluen ostamiseksi, he tekisivät todennäköisesti myös muut ostoksensa näissä vähittäiskaupan suuryksiköissä. Tämä lisäisi myös alkoholin käyttäjien hiilijalanjälkeä, koska automarketissa asioidaan useimmiten autolla.

Suomen alkoholipolitiikan kantava idea on ollut jo vuosia pyrkiä rajoittamaan alkoholin käytön haittoja vähentämällä kokonaiskulutusta hinnan ja saatavuuden sääntelyn kautta. Tämä kaikkiin kansalaisiin kohdistuva interventio kuitenkin ohittaa täysin sen tosiasian, että miehistä eniten juova 10 prosentin osa kuluttaa noin 40 prosenttia kaikesta miesten kuluttamasta alkoholista, ja naisilla vastaava osuus on 50 prosenttia. Alkoholin suurkuluttajiin saatavuuden rajoituksilla ei ole suurta vaikutusta: he kyllä hankkivat juotavansa tavalla tai toisella, jos niin haluavat.

Alkoholipolitiikan onnistumisesta kertoo paljon sekin, että vajaassa viidessäkymmenessä vuodessa alkoholin kokonaiskulutus Suomessa on yli kolminkertaistunut: vuonna 1968 alkoholin kokonaiskulutus 100-prosenttiseksi alkoholiksi muutettuna oli 3,6 litraa asukasta kohden, kun vuonna 2013 se oli jo 11,6 litraa. Hieman ironisesti suunnilleen ainoa asia, jossa suomalainen alkoholipolitiikka on onnistunut, on sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen, sillä naisten alkoholinkäyttö on lisääntynyt merkittävästi: vuonna 1968 15-69 -vuotiaista naisista noin 40 prosenttia ilmoitti olevansa raittiita, vuosien 2004 ja 2005 huhtikuiden välisenä aikana noin 90 prosenttia naisista oli käyttänyt alkoholia. Myös naisten osuus kokonaiskulutuksesta on kasvanut; kun se vuonna 1968 oli hieman yli 10 prosenttia, oli se vuonna 2004 noin neljännes koko kulutuksesta. Palkkatasa-arvon vertauskuvia lainaten naisen drinkki on kuitenkin edelleen vain neljännes miehen drinkistä.

Sen sijaan, että yritetään vaikuttaa alkoholin suurkuluttajiin epäsuorasti alkoholin kohtuukäyttäjien elämää hankaloittamalla, olisi perusteltua kysyä, pitäisikö intervention kohdistua nimenomaisesti alkoholin väärinkäyttäjiin. Rattijuopumuksen promillerajaa ei ole vieläkään alennettu 0,2 promilleen ja rangaistukset rattijuopumuksesta ovat väkivaltarikosten tavoin verrattain lieviä, vaikka viimeisen kolmen vuoden aikana rattijuopumustapauksissa on kuollut keskimäärin 58 ja loukkaantunut 676 henkilöä vuosittain. Yli 60 % rattijuopoista on alkoholin suurkuluttajia ja henkilövahinkoon johtaneiden rattijuopumusonnettomuuksien kuljettajista nuoria on 40 prosenttia. Rattijuopot myös uusivat tekonsa verrattain usein. Olisikin syytä kysyä, tulisiko rattijuopon auto takavarikoida ajokiellon ajaksi. Samoin alkoholin vaikutuksen alaisena tehtyihin väkivaltarikoksiin olisi perusteltua puuttua merkittävästi nykyistä tehokkaammin.

Keskeinen osa suomalaista ongelmaa alkoholin kanssa on se, että yksilön vapauden ja vastuun korostamisen sijasta alkoholin väärinkäyttö nähdään jonkinlaisena elämäntapavalintana, johon yhteiskunnan ei sovi puuttua: alkoholin väärinkäyttäjien omaa vastuuta elämästään ei korosteta eikä heille ole tarjolla riittävästi päihteettömyyteen tähtääviä hoitomuotoja. Samaan aikaan, kun päihteettömyyteen tähtääviä hoitopaikkoja karsitaan, muun muassa Helsingin kaupunki ylläpitää kustannuksiltaan kalliita, päihteellisiä asuinyksiköitä ydinkeskustan lähellä, vaikka asukkaat eivät usein raitistu ja asukkaita on myös kuollut useita. Itse näkisin järkevänä, ettei päihteiden käytölle taattaisi mukavia puitteita yhteiskunnan varoilla, vaan yhteiskunta tukisi niitä, jotka haluavat irti päihteistä, ja vieroitukseen pääsisi aina ilman pitkää jonotusta. Rappioalkoholistien ongelmia ei kuitenkaan ratkaista millään tavoin estämällä alkoholin kohtuukäyttäjiä saamasta keskiolutta lähikaupastaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat